Sinä kelpaat tänään

Kannen kuva: Ilkka Mattila

Myönnän itsekin ajatelleeni monesti, että voin toteuttaa jonkin asian vasta, kun olen tietyn painoinen, näköinen tai kuntoinen. Joskus nämä ajatukset pohjaavat puhtaasti realismiin, mutta valitettavan usein kyse on jostain aivan muusta. Tämä teksti on osittain jatkopohdintaa viime viikkoiselle tekstille, joka käsitteli uuden vuoden lupauksia.

Kai kuvittelen välillä edelleenkin, että innostun paremmin vaikka treenaamisesta tai terveellisemmin syömisestä, jos ensin haukun ja morkkaan itseäni. Tai että painonpudotus ja kiinteytyminen onnistuvat paremmin ja nopeammin, jos joudun ennen tavoitteeseen pääsyä kulkemaan pelkissä kulahtaneissa vaatteissa ikään kuin rangaistuksena. Minulla tämä ei kuitenkaan toimi lainkaan.

Olen joutunut seuraamaan läheltä ja kaukaa muitakin samantyyppisiin projekteihin lähteneitä, ja sen perusteella uskallan jopa sanoa, että aika harvalla tuollainen ajatus toimii. Asiaa paljon pohdittuani uskon, että pohjimmiltaan syy on melko yksinkertainen. Rakkaus antaa enemmän voimaa kuin viha tai inho. Kuulostaa hieman imelältä, tiedän. Totta kuitenkin.

Kuvaan liitetty lainaus kuvaa hyvin ajatuksiani kehostani raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Kuva: Pekka Innanen
Lainaus: Amethyst Joy

Toivoisin, että jokainen ihminen rakastaisi itseään ja omaa kehoaan. Ei kukaan meistä ole täydellinen, mutta ei kai rakkaus sentään täydellisyyttä vaadi!? On ihan tervettä itsetuntemusta tunnistaa itsessään myös asioita, joista ei pidä, ja joita haluaisi kehittää. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, ettetkö ansaitsisi rakkautta, sekä itseltäsi ja muilta. Oikeastaan juuri halu kehittää itseään on mielestäni hyvin rakastettava piirre ihmisessä.

Kuinka rakkautta sitten voi osoittaa itselleen keskellä elämänmuutosta tai painonpudotusprojektia? Unohda erilaiset rankaisumenetelmät. Unohda tiukat dieetit. Unohda itsesi survominen tiettyyn muotiin. Lähde liikkeelle pohtimalla, mistä pidät itsessäsi. Mitkä ovat parhaat puolesi. Mieti sitten, mistä pidät. Sen jälkeen voit tarkastella tavoitettasi ja miettiä, mitä siihen pääsy edellyttää.

Etsi treenimuoto, josta nautit. Kuvassa minä ja mieheni kiipeilemässä.

Onko tavoitteesi pieni painonpudotus ja pidät tanssimisesta, ulkoilusta ja pastaruuista? Hemmottele itseäsi ilmoittautumalla kiinnostavalle tanssikurssille, nauti ulkona liikkumisesta aina kun se on mahdollista ja herkuttele runsaasti kasviksia sisältävillä pastaruuilla, jotka on valmistettu joko täysjyväpastasta tai papupastasta. Muistathan, että kunnolliset vaatteet ja urheiluvälineet tekevät treenaamisesta mukavampaa ja terveellisestä ruuasta saa helposti herkullista maustamalla kunnolla. Terveellinen elämä ei vaadi askeettisuutta.

Älä hemmottele itseäsi vasta tavoitteeseen päästyäsi vaan tee elämästäsi mielekästä myös matkan ajaksi. Silloin pystyt sitoutumaan projektiin paremmin, etkä luovuta helposti.

Vaikka tavoitteena olisikin terveellinen ruokavalio, joskus voi sortua sokerisiin herkkuihin ilman huonoa omatuntoa
Kuva: Juki Visuri

Jos taas lähdet toteuttamaan elämänmuutos-projektia itseinhon lähtökohdasta, ja kasaat hirveästi odotuksia sille mitä tapahtuu, kun olet tavoitteessa, tulet luultavasti pettymään joka tapauksessa. Kuten jo aiemmin manitsin, rakkaus on suurempi voima kuin inho. Tavoitteeseen pääsy saattaa olla haastavaa, jos ruoskit itseäsi loputtomiin, ja elämä alkaa tuntua kurjalta projektin aikana. Toisaalta, vaikka pääsisitkin tavoitteeseesi, se tuskin silmänräpäyksessä muuttaa suhtautumistasi itseesi ja omaan kehoosi. Saatat siis olla entistä onnettomampi maaliin päästyäsi, koska se ei taianomaisesti ratkaissutkaan kaikkia ongelmiasi.

Jos haluaisit uusia vaatteita, osta niitä mahdollisuuksien mukaan jo nyt. Painonpudotusta tavoitellessasi, valitse sellaisia vaatekappaleita, jotka istuvat hyvin myös hieman pienemmälle versiolle sinusta. Jos haluaisit itsestäsi kauniita kuvia, varaa aika valokuvaajalle nyt. Taitava kuvaaja osaa ikuistaa parhaat puolesi ja halutessasi vaikka ”piilottaa” muutaman kilon poseerauksia ja kuvakulmia pohtimalla. Jos haaveilet mainosmallin urasta, lähde tavoittelemaan sitä jo nyt.
Tarvittaessa ota ensimmäiseksi tavoitteeksesi oppia rakastamaan itseäsi.

Itsekin aluksi himmailin mallina ihan turhaan, koska ajattelin, etten kelpaisi. Asetin itselleni juurikin sellaisia toivottomia tavoitteita, joiden saavuttamisen jälkeen olisin sitten voinut tehdä sitä ja tätä. Ja nyt kokemuksesta voin kertoa, että tämä ei kyllä toiminut. Sitten hyppäsin vain rohkeasti kameran eteen kerta toisensa jälkeen, tutkin poseerauksia, jotka sopivat omalle kropalleni ja hain yhteistykumppaneiksi taitavia kuvaajia. Sen ansiosta olen saanut todella kauniita kuvia itsestäni huolimatta siitä, etten tällä hetkellä ole ihan tavoitepainossani tai -kunnossani. Eikä tämä kuitenkaan ole vaikuttanut treenimotivaatiooni mitenkään negatiivisesti, päinvastoin. Positiivisin mielin kaikki tuntuu helpommalta. Onhan se negailu kaiken kaikkiaan todella kuluttavaa ja syö jaksamista.

Erityisesti äitien ja isien kannattaa miettiä tarkkaan suhtautumistaan omaan kehoonsa. Miten toivoisit lapsesi ajattelevan itsestään? Näytä sinä mallia!
Kuva: Pekka Innanen

Iloisin mielin haasteita kohti!

-Venla

Lupauksia uudelle vuodelle

Kuva: Mikko Saxlund

Uusi vuosi ja uudet kujeet, eikös vain. Kuitenkin varmasti moni teistäkin teki jälleen vuoden vaihtumisen kunniaksi ne samat lupaukset, jotka hetken päästä osoittautuvat taas kerran aivan liian työläiksi toteuttaa tai ylläpitää.

Huonosta onnistumisprosentista huolimatta tuo uuden vuoden lupausten konsepti on mielestäni oikein mainio. Aina silloin tällöin on hyvä hieman summailla elettyä elämää, käydä läpi onnistumisia, saavutuksia, opittuja asioita ja tavoitteita tulevaan. On hyvä kannustaa itseään parempiin suorituksiin ja omaan täyteen potentiaalin.

Parhaimmillaan uuden vuoden lupaukset ovatkin itsetutkiskelun tuloksena syntyneitä ajatuksia siitä, miten voisi olla tulevana vuonna vielä onnellisempi. Tämän suhteen mennään kuitenkin mielestäni monesti hieman sivuraiteille, välillä tarkoitus meinaa olla jopa päinvastainen. Lupauksia tehdään väärin motiivein, ja siksi niitä on vaikea pitää. Jos itsetutkiskelu jää tekemättä, ja oma lupaus napataankin naistenlehdestä, saattaa siinä asetettu tavoite olla aivan liian kova omaan elämäntilanteeseen nähden.

Ja kyllähän media melko selvästi edelleenkin viestii sitä, millaisessa kropassa ihminen saa olla onnellinen. Varsinkin tähän aikaan vuodesta joka tuutista tulee mainoksia erilaisista laihdutuskeinosta ja treeniohjemista. Ennen ja jälkeen -kuvapareja käytetään usein näiden myymiseen. Ja kyllähän se ennen-kuva on aina melkoisen surkea. Siinä ei saa hymyillä vaan koko olemuksen tulee korostaa itseihnoa. Mielelläni näkisin sellaisia ennen-kuvia, joissa ihminen on innoissaan tulevasta projektista ja täynnä tarmoa. Uskon, että sellaisella asenteella on helpompi päästää tavoitteeseen ja ennen kaikkea saada niitä pysyviä tuloksia.


Kuvassa upea Elsa Wellamo
Kuva: Annika Marjamäki

Kannustan kyllä jokaista tekemään jonkin lupauksen viimeistään nyt. Toivon kuitenkin, että ne tehdään huolellisesti harkiten, ja myös pidetään.

Miten sellainen lupaus sitten tehdään? Aloita näin. Pohdi, mikä on viime aikoina tehnyt sinut erityisen iloiseksi tai erityisen pettyneeksi. Tutkiskele omaa elämäntilannettasi, miltä tuleva vuosi näyttää verrattuna edellisiin. Nyt sinulle alkaa luultavasti jo hahmottumaan melko selkeästi aihe, johon lupauksesi liittyy.

Mieti sitten, mitä haluat asian suhteen saavuttaa tänä vuonna. Tarkastele myös, millaisia haasteita asiaan liittyy. Pohdi sekä tavoitteeseen pääsemistä helpottavia että sitä vaikeuttavia seikkoja. Tarvitsetko tavoitteeseen pääsemiseksi apua läheisiltäsi tai ammattilaiselta? Voisiko tavoitteeseen pääseminen olla helpompaa, jos saisit apua? Onko sinun tässä kohtaa mahdollista saada apua lupauksesi toteuttamiseen?

Muotoile sitten lupauksesi tämän pohjalta. Valitse sellainen tavoite, joka ei toteudu aivan itsestään, mutta jonka toteutuminen vaikuttaa riittävän todennäköiseltä motivaation säilyttämiseksi. Muista, että lupaus on sinua varten, joten asian tulee kiinnostaa ennen kaikkea sinua. Ei ystävääsi, kumppaniasi, äitiäsi tai naistenlehden toimittajaa. Tarkistathan vielä lopuksi, että lupaus on ystävällinen ja kunnioittava sinua kohtaan.

Sitten olet valmis!

Kaunis Carita Wahlman Bodyloven äärellä
Kuva: Elsa wellamo

Koska erityisesti me naiset olemme usein aivan liian ilkeitä itsellemme, haluan vielä listata tähän muutaman esimerkin siitä, millaista lupausta en toivoisi kenenkään tekevän tänä vuonna.

  • Olen lihava, joten haluan laihduttaa painoindeksin määrittelemään normaalipainooni.
  • Olen herkkulakossa niin pitkään kuin jaksan
  • Aion rääkätä itseäni salilla, jotta saisin paremman vartalon

Ylläolevien sijaan voisit muotoilla lupauksesi esimerkiksi näin:

  • Haluan parantaa hyvinvointiani ja pudottaa hieman painoa
  • Pyrin vähentämään herkkujen syöntiä, tänä vuonna syön leivonnaisia ja karkkeja vain viikonloppuisin ja juhlissa
  • Haluan vahvistaa kehoani treenaamalla enemmän

Kun lupaus on mietitty ja muotoiltu, kannattaa tavoitetta hieman jakaa. Vuosi on todella pitkä aika, ja lupaus saattaa helposti elämän pyörteissä jäädä unholaan, ellei sen äärelle aika ajoin palaa. Aseta matkan varrelle pieniä välitavoitteita ja tarkastele vuoden mittaan, miten lupauksen täyttäminen sujuu. Saat tästä onnistumisen kokemuksia ja lisämotivaatiota. Tavoitteista jäädessäsi, saat uuden tsempin sen sijaan, että koko homma unohtuisi loppuvuodeksi.

Muistathan myös, että kaikkiin matkoihin kuuluu vastoinkäymisiä. Älä heitä hanskoja naulaan, jos narahdatkin jonain tavallisena maanantaina syömään suklaapatukan, vaikka karkkeja piti syödä vain viikonloppuisin. Lupausta treenaamisen lisäämisestä ei tarvitse unohtaa, jos talviflunssa pitääkin sinut sohvalla koko tammikuun. Aina voi hypätä takaisin matkaan tai tarvittaessa vaikka aloittaa kokonaan alusta. Älä ruoski itseäsi epäonnistumisista vaan iloitse onnistumisista.

Joskus tavoite jää saavuttamatta hyvästä syystä. Niin kävi tämän edellisvuotisen kesäkuntoon-projektini kanssa. Katkonaisilla yöunilla ja taaperon kanssa puuhatessa ei aikaa ja jaksamista treenille löytynytkään. En silti olisi voinut olla onnellisempi kuluneesta keväästä.

Oma lupaukseni tälle vuodelle on, että kokkaan joka kuukausi jotain sellaista, jota en ole tehnyt ennen. Tykkään kovasti ruuan laitosta, mutta liian helposti sitä jämähtää tuttuihin suosikkeihin.

Minulla on vuodelle myös toive. Haluaisin päästä pitämään mahdollisimman monta ihanaa workshoppia ja kuvaustapahtumaa tämän vuoden aikana. Tämä tietysti vaatii myös itseltäni hommia, ja niitä teen mieluusti.

Aion herkutella myös tänä vuonna
Kuva: Mikko Saxlund

Ihanaa vuotta 2020!

-Venla

Unelmiesi sinä -kuvaustapahtuma

Elsa kuvaushuumassa tapahtuman tiimellyksessä

Kuten aiemminkin mainitsin, tämän blogin kirjoittamisen lisäksi meillä on Elsan kanssa toinenkin yhteinen päämäärä. Haluamme auttaa mahdollisimman montaa ihmistä tuntemaan itsensä ihanaksi. Mikä olisikaan parempi keino siihen, kuin mukava kuvauspäivä ja muistoksi kauniit kuvat itsestä. Meidän mielestämme ei mikään, ja niin lähdimme suunnittelemaan Unelmiesi sinä -kuvaustapahtumaa.

Idea jonkinlaisen yhteisen tapahtuman järjestämisestä oli syntynyt jo aiemmin syksyllä, mutta varsinainen konsepti ammattimaisen boudoir-kuvauksen yhdistämisestä Body love -pohdintoihin syntyi melko yhtäkkiä, kuumimpaan pikkujouluaikaan, ja alkoi sitten saada vauhdilla tuulta alleen. Vaikka aikaa oli todella vähän, oli kummallakin lähes pakottava tarve saada tapahtuma järjestettyä vielä ennen joulua. Kun inspiraatio todella iskee, on sitä vaikea pysäyttää.

Ihana aviomieheni Tuomas pystyttämässä lavasteita

Kummallakin oli tietysti omat ajatuksensa siitä, mitä kuvauspäivän tulee sisältää, ja millaiset puitteet se vaatii. Lähtökohtana oli, että kokonaisuus olisi ihana hemmottelupäivä naisten kesken. Kuohuvaa, keskusteluja, kehuja ja kikatusta. Sellainen irtiotto arjesta. Kuohuviini oli tässä tilaisuudessa alkoholitonta, sillä halusimme pitää tapahtuman täysin päihteettömänä. Maljan nosto ja kilistely antoi kuitenkin mukavan alun päivälle. Toivoimme, että osallistujat olisivat mukana avoimin mielin ja valmiina jakamaan ajatuksiaan toistensa kanssa. Ja tämän suhteen meille kävi kyllä aivan loistava tuuri! Saimme tapahtuman täyteen ihania, rohkeita ja sydämellisiä naisia.

Elsa valokuvaajana piti tietysti erittäin tärkeänä sitä, että jokainen tulee onnistumaan kuvissa. Tämä varmistettiin kattavalla info-kirjeellä, jonka osallistujat saivat ennen tapahtumaa sekä itse tapahtumassa sillä, että jokainen nainen pääsi kameran eteen pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla saattoi hieman jännittää, mutta toinen kerta sujuikin jo paljon rennommin. Elsa sai jokaisesta osallistujasta upeita kuvia. Heidän luvallaan laitan tähän näytille niistä muutaman.

Upea Marika
Kuva: Elsa Wellamo
Kaunis Tytti
Kuva: Elsa Wellamo

Itse halusin haastaa naisia pohtimaan suhdettaan omaan kehoonsa, ja auttaa heitä rakastumaan itseensä yhä enemmän. Käytännön järjestelyistä pidin tärkeänä muun muassa sitä, että tarjoamme osallistujille lounaan. Tapahtuma kesti useamman tunnin, ja jokaisen piti saada loistaa koko päivän ajan. Tämä on tietysti paljon helpompaa kylläisenä. Koin tämän myös tietyllä tavalla periaatteellisena asiana. Inhoan sellaista itsensä näännyttämisen kulttuuria, joka tietyissä piireissä valitettavasti on vielä hengissä.

Lyhyestä valmisteluajasta huolimatta, saimme tapahtumalle upeat puitteet Ravintola Tammistosta. Kuvauspaikkana toimi esiintymislava, jonka edessä oli verho tarjoamassa kuvausrauhaa. Kuvausten välillä osallistujat saivat valmistautua kuvauksiin, seurustella ja lounastaa tilavassa ravintolasalissa. Lounas jälkkäreineen järjestyi Ravintola Tammiston puolesta. Se keräsi kovasti kehuja, enkä lainkaan ihmettele.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma sujui siis aivan mahtavasti. Saimme osallistujilta ihania palautteita, ja olemme Elsan kanssa itsekin erittäin tyytyväisiä järjestämäämme tapahtumaan. Kova työ kannatti, ja tämä projekti ainakin omalta osaltani vain lisäsi uskoa siihen, että yhteistyömme todella on erittäin hedelmällistä ja sujuvaa. Emmehän me muuten olisi millään kyenneet järjestämään näin paljon työtä vaativaa tapahtumaa niin pienessä ajassa. Ja hei, näitä tapahtumia on tietysti luvassa paljon lisää! Voin paljastaa, että ensi vuodelle on suunnitteilla vastaavanlaisia tapahtumia erilaisilla teemoilla. Niistä lisää pian!

Kuva: Elsa Wellamo

Ihanaa joulunaikaa!

-Venla

Miksi viihdyn kameran edessä

Kuva: Ilkka Mattila

Aiemmin kirjoitin siitä, miten alunperin päädyin kameran eteen. Siitä pääset lukemaan täältä. Nyt kerron, minkä takia hakeudun sinne aina uudestaan.

Olen aktivoitunut mallina hoitovapaani aikana, ja se onkin osaltaan myös tässä elämäntilanteessa korvannut tanssimista ja koreografioiden tekoa. Kuitenkin koko ajan enenevässä määrin myös mallina toimiminen on alkanut tuntua omalta jutulta, ja jatkan sitä taatusti, vaikka pian minut löytää myös tanssisalilta opettamassa useana päivänä viikossa.

Minulle malliharrastus on inspiraation etsimistä ja löytämistä, suunnittelua, stailausta, laittautumista, oman kehon tuntemista, itseluottamusta ja tiimityöskentelyä. Nautin tästä kaikesta! Kuten muussakin elämässä, tykkään suunnitella myös kuvaukset hyvin etukäteen. Toisaalta, joskus kuvaushetkellä syntyy se paras idea, ja olisi täyttä tuhlausta jättää se käyttämättä vain siksi, että suunnitelmissa oli jotain muuta. Mielestäni parhaimmat kuvaussessiot ovatkin yhdistelmä huolellista suunnittelua ja luovaa hulluutta.

Tämän kuvauksen alkuperäinen idea oli hieman toisenlainen, mutta niin vain tästä extempore-virittelystä tulikin yksi suosikkikuvistani tuosta setistä.
Kuva: Mikko Saxlund

Nautin kuvauksista, koska niissä saan toteuttaa itseäni. Tuntuu aivan mahtavalta nähdä oma idea valmiina kuvana. Kuvaan melko paljon TFCD-yhteistöitä ja niissä usein suunnittelemme kuvauksen ainakin jossain määrin yhdessä kuvaajan kanssa. Idea voi tulla kummalta tahansa, mutta usein näissä yhteistöissä otetaan vastaan myös toisen visioita, sillä tarkoituksena on saada kummallekin mieluisia kuvia käyttöön. Jos synkkaa hyvin, saadaan joskus luotua jokin yhteinen idea, joka on paljon parempi kuin kummankaan alkuperäinen visio. Se on tiimityötä parhaimmillaan.

Tässä kohtaa on varmaan myös myönnettävä, että kyllä minä pidän huomiosta. Olen esiintynyt aivan pienestä pitäen, ja sitä kautta tottunut olemaan valokeilassa. Siinä jotenkin sytyn ja löydän aivan uuden version itsestäni. Mallilla ei yleensä ole suurta yleisöä, mutta siinäkin esiinnytään. Kameralle. Kameran edessä olo saa esiintymislavalla olon lailla kaiken ylimääräisen katoamaan. Sitä keskittyy vain siihen hetkeen ja omaan suoritukseen. Se on upea tunne, johon jää koukkuun.

Joskus malli saa yleisöä. Yksi parhaista ”mallihetkistäni” on ehdottomasti olllut tätä kuvaa ottaessa, kun pieni tyttö sanoi haltioituneena äidilleen ”Äiti, kato, tuolla on ihan oikea keiju”
Kuva: Jari Murtomäki

Tiedän monen saaneen myös lisää itseluottamusta valokuvaussession myötä. Taitava valokuvaaja osaa huomioida mallin, nähdä hänet kauneimmillaan ja ikuistaa sen. On voimaannuttavaa katsoa kauniita kuvia itsestään. Kyllä minäkin piristyn, kun näen onnistuneita kuvia itsestäni. Erityisen paljon ne piristävät sellaisena päivänä, kun olo ei jostain syystä olekaan kovin viehättävä. Yksi minun ja Elsan yhteisistä tavoitteista tämän blogin lisäksi onkin järjestää mahdollisimman monelle tilaisuus nähdä itsensä upeana.

Tällä kuvalla mainostimme Elsan kanssa järjestämäämme kuvaustapahtumaa. Tapahtuma on muuten tänään, myöhemmin kuulette siitä lisää.
Kuva: Elsa Wellamo

Voimaannuttava valokuvaus on tällä hetkellä pinnalla eikä syyttä. Onhan se konseptina todella hieno. Kuitenkin siihen liittyy myös suuri vaara, sillä kaikki valokuvaajat, taitavat ammattilaisetkaan, eivät sovi kuvaajiksi voimaannuttavaan kuvaukseen. Väärän kuvaajan kanssa lopputulos saattaa olla pahimmassa tapauksessa jopa täysin päinvastainen, kuin mitä toivoit. Jos siis harkitset kokemattomana kuvattavana voimaannuttavaa kuvausta, olethan tarkka, kenen kameran eteen hyppäät.

Kuvat voivat myös antaa perspektiiviä omaan itseen. Kuvaaja saattaa nähdä minussa jotain sellaista, jota en itse näe, ja onnistua tallentamaan sen kortille. Mallina pääsen siis aina välillä kasvattamaan myös itsetuntemustani. Olen hyvin iloinen ja tavallisesti hymyilen paljon. Hymyilen paljon myös kuvissa, ja siksi monet kuvaajat lähestyvätkin minua juuri halutessaan iloisia kuvia. Niitä on aina mukava ottaa, mutta mielenkiintoisimmat tarjoukset ovat kyllä niitä, joissa pyritään kaivamaan minusta esiin jotain uutta. Suurimmat onnistumisen tunteet tulevat silloin, kun on haastanut itsensä kunnolla.

Jukka lähestyi minua juuri sillä ajatuksella, että haluaa kuvata jotain, mitä portfoliostani ei vielä löydy. niin syntyi muun muassa tämä kuva.
Kuva: Jukka Jalkanen
Aiemmin olin sitä mieltä, ettei minusta saa selinmakuulla hyvää kuvaa. Ilkka tartui tähän haasteeseen.
Kuva: Ilkka Mattila

Jokaisella mallilla on tietysti omat motiivinsa ammattiin tai harrastukseen, ja tässä kerron vain omista ajatuksistani. Kuitenkin uskon, että varsinkin monet harrastajamallit samaistuvat näihin mietteisiin. Tästä olisi toki mukava kuulla kommentteja. Mikä saa sinut palaamaan kameran eteen? Tai vaihtoehtoisesti, miksi haluaisit kameran eteen?

– Venla

Kuinka päädyin kameran eteen

Kuva: Pekka Innanen, Malli: Venla Mantere
Kuva: Pekka Innanen

Jos minun pitäisi profiloida itseni taiteilijana, sanoisin ilman muuta olevani ensisijaisesti tanssija ja koreografi. Myös opettajan, ohjaajan ja valmentajan roolit liittyvät hyvin voimakkaasti taiteilijaminääni. Olen harrastanut tanssia eri muodoissaan yhteensä jo lähes 25 vuoden ajan, mikä on melko pitkään 27-vuotiaalle. Toisin sanoen, olen tanssinut aina. Kokemusta ohjaamisesta ja opettamisestakin on kertynyt jo kymmenisen vuotta.

Valokuvamalliksikin päädyin alunperin juuri tanssiharrastukseni myötä. Tanssiryhmän promokuviin poseeratessa huomasin, miten mukavaa kameran edessä oli. Pidin myös siitä, miten suoran palautteen sai heti kameran näytöltä, ja suoritusta pystyi näin myös parantamaan hetkessä. Ylipäätään tämä tanssillisten still-kuvien suunnittelu oli hyvin mielenkiintoista. Ryhmän vastaavana koreografina sanoisin olleeni melko hyvin perillä siitä, millaiset liikkeet olivat lavalla näyttäviä. Valokuvissa toimivat kuitenkin osittain aivan erilaiset liikkeet.

Ensimmäisiä kuvauksiani vuonna 2015.
Kuva: Veijo Lindgren

Aloitin malliharrastuksen nelisen vuotta sitten, mutta viimeisen vuoden aikana olen aktivoitunut siinä erityisesti. Muuttaessani Vantaalle muutama vuosi sitten, ohjaamani tanssiryhmät jäivät Turkuun. Jonkin aikaa kävin vetämässä tunteja Turussa säännöllisesti, mutta sitten lapsiperheen kiireet veivät osansa. (Elämäntilanteestani johtuen en ole vielä aloittanut uusia ryhmiä tänne pääkaupunkiseudulle, mutta nyt perheen pienimmän olessa jo reipas taapero, alkaa tämä kutkutella kovasti.)

Kuluneen vuoden aikana olen siis tanssinut vähemmän kuin koskaan, ja siksi on ollut aivan mahtavaa päästä purkamaan luovuutta kameran edessä. Pienet lisätienestitkään eivät tietenkään ole olleet haitaksi, pakko myöntää. Olenhan nyt ollut hoitovapaalla kahdestakin työstä, sekä päivätyöstäni avustajana että kakkostyöstäni tanssinopettajana.

Tanssijana, koreografina ja mallina haen oikeastaan täysin samoja asioita. Haluan sekä haastaa että toteuttaa itseäni. Haluan näyttää upealta ja taitavalta, mutta samalla välittää ilosanomaa siitä, että kuka vain voi halutessaan olla näitä asioita. Molemmat vaativat (ja kehittävät) kehonhallintaa, luovuutta ja tiimityöskentelytaitoja. Molempiin myös sisältyy laittautumista ja esiintymistä, joista pidän kovasti. Mallina minulle on ollut huimasti hyötyä tanssitaustastani. Uskon myös, että kokemukseni mallina tuo uusia ulottuvuuksia tanssin opettamiseen ja koreografioiden tekemiseen.

Kuva: Mikko Saxlund

Vaikka varsinaisesti malliharrastukseni on melko tuore, täytyy tässä kuitenin mainita, että olenhan kuitenkin aikanaan suorittanut mallikoulunkin. Tämä oli vuonna 1997 ollessani 5-vuotias. Kurssi ei kuitenkaan saanut minua innostumaan alasta, sillä poseeraaminen ja kahdeksikon kävelyt tuntuivat silloin tylsältä verrattuna tanssitunteihin. Kykyni kuitenkin huomattiin jo silloin, sillä minulle tarjottiin keikkaa kurssin jälkeen. Rakas äitini kuitenkin vesitti urani tässä kohtaa. Sittemmin hän on kuitenkin ollut hieman kannustavampi muun muassa käymällä vetämilläni tanssitunneilla ja jakamalla blogikirjoituksiani omalla Facebook-tilillään. Kiitos, äiti!

Näin jälkeenpäin mietittynä, myös nuoruuden työkesät eräässä suositussa naantalilaisessa teemapuistossa ovat tuoneet hyvin paljon kokemusta kameran edessä olemisesta. Tuolla tuli työskenneltynä yhteensä kuutena kesänä, joten keikistelen luultavasti hyvin monessa perhealbumissa – niin kotimaassa kuin kauempanakin. Vielä viime kesänä ainakin oli myös mahdollista ostaa postikortti tutulla naamalla samalla kuin kävimme lasten kanssa tervehtimässä muumiperhettä.

Teinivuosien kesätyöpaikkani. Tunnistatko minut kuvasta?
Kuva: Janne Aro
Assistentit: Mikko Virtanen, Markku Vuotila

Pakko sanoa, että tämä näin aktiiviseksi harrastajamalliksi päätyminen on yllättänyt minut itsenikin. Toisaalta se on kuitenkin koko ajan tuntunut hyvin luonnolliselta. Näin jälkeenpäin mietin väkisinin, olisinko mahdollisesti lähtenyt tälle polulle jo aiemmin, jos mittani olisivat edes hieman mallille tyypillisemmät. Vastausta en tietenkään tiedä, ja eihän sillä ole mitään väliäkään. En jossittele siksi, että olisin toivonut toimineeni toisin. Jossittelen siksi, että joku lukijoista saattaa juuri nyt miettiä samoja asioita, harkita malliksi lähtemistä tai muun uuden harrastuksen aloittamista.

Toivottavasti tämä inspiroi uskaltamaan!

-Venla

Alkuräjähdys

Steelfest 2019, Marduk

Tämä blogi sai alkunsa, kun kaksi kovin erilaista ihmistä tajusivat hetken yhdessä työskenneltyään, etteivät oikeastaan olekaan niin erilaisia. Olimme alkuun vastakkain lähes kaikesta, jopa niin että se alkoi naurattamaan kumpaakin. Lopulta tajusimme, miten paljon meillä on annettavaa toisillemme. Eroamme toisistamme niin ulkoiselta habitukseltamme, tyyliltämme, mielenkiinnon kohteiltamme kuin osaamisalueiltamme. Kaiken tämän läpi löytyi kuitenkin yhteys, joka tulee vielä synnyttämään jotain mahtavaa. Odottakaapa vain!

Malli: Venla Mantere
Kuva: Janne Aro
Assist: Mikko Virtanen, Markku Vuotila

Erilaisuus on ehdottomasti yksi valttikorteistamme. Uskomme sen pitävän homman mielenkiintoisena, niin lukijoille kuin itsellemmekin. Blogi keskittyy valokuvaukseen ja kaikkeen sen ympärillä. Toinen meistä toimii pääasiallisesti mallina, toinen kuvaajana. Me haluamme antaa luovuudelle tilaa, olla moninaisissa rooleissamme naisina täysin vapaita ja antaa kuvien puhua omaa kieltään, jossa ei sanoja välttämättä enää kaivata.

Blogistamme tulet löytämään kirjoituksia muun muassa inspiraation etsimisestä, kuvausteknisistä asioista, mallikuvauksesta sekä kuvaajan että mallin näkökulmasta, kuvauksiin valmistautumisesta, musiikin yhdistämisestä visuaaliseen materiaaliin ja sopimusasioista. Tämän lisäksi voit lukea ammattilaisten ja itseämme kokeneempien haastatteluita. Tarinoita omien ja muiden tekijöiden teosten takaa, kulisseista ja kohdevaloista. Faktasta fantasiaan ja takaisin. You name it, jos se kiehtoo meitä, me haluamme jakaa sen teille! Tästä tulee mielenkiintoinen matka moneen.

”Pihlajatar”
Kuva: Elsa Wellamo
Malli: Laura Tahvanainen


Kannatamme Body Love -ajatusta, joten se tulee olemaan yksi blogin kantavista teemoista. Elsan vahvuudet sijaitsevat musiikin ytimessä, Venla puolestaan tulee teksteissään hyödyntämään osaamistaan hyvinvointipuolelta.

Ja keitä me kirjoittajat sitten olemme:

Elsa Wellamo, Darkin Karkin Kuningatar

Kuva: Arto Soini

Intohimot: Musiikki, teatteri, ihmisyys, vahvat tarinat. Unelmat ja pelot niiden takana. Synkät jutut, kolikon kääntöpuolet, valo ja varjo, joista varjolla yleensä on ne mielenkiintoisemmat tarinat kerrottavaan, vaikka hyvikset aina saduissa lopulta voittaakin. Ne ei tuntuisi miltään ilman kunnon vastusta.

Haluan löytää kuvattavistani persoonan, todellista purupintaa, muutakin kuin nättinättiä. Kauneus syntyy aitoudesta ja läsnäolosta. Olen vasta oppiretkellä valokuvaajaksi ehkä ikuisella sellaisella. Silloin tällöin innostun itsekin malleilemaan. Kuinka makeaa onkaan kaivaa esiin minuuden eri puolia tyyliin ”50 shades of being me…”
www.instagram.com/elsawellamoarts & FB: Elsa Wellamo Arts



Venla Mantere, Syötävän Suloinen Wonder Woman

Kuva: Mikko Saxlund


Intohimot: Tanssi, ilmaisu, ravitsemus, hyvinvointi.
Kotiäitinä myös kaikki äitiyteen ja ylipäätään naiseuteen liittyvät asiat mietityttävät usein.

Haluaisin jokaisen ihmisen rakastavan itseään, mutta samalla myös pyrkivän tavoitteellisesti kohti omaa parempaa minää. Mitä se sitten kunkin kohdalla tarkoitaa, sehän on jokaisen itsensä päätettävissä. Mallina haluan aika ajoin haastaa sekä itseäni että kuvan katsojaa. Toisaalta nautin myös laittautumisesta ja söpöilystä.
www.instagram.com/venlamodeling

Tervetuloa lukemaan!

-Elsa ja Venla