Kiitos vuosi 2019, miten meni noin niinku omasta mielestä?

Teksti ja kuvat ellei toisin mainita Elsa Wellamo Kannen kuva Arto Soini

Lupasin vuosi sitten itselleni, että kuvaan enemmän ja laulan enemmän. Upea lupaus ja vielä upeampi suunnitelma. Mettään meni ja ryminällä.
Kuvasin, malleilin ja kuvasin vähän lisää ja kadotin siinä leikkiessäni kameran kanssa laulumikrofonini jonnekin kuvausrekvisiitan alle kirjaimellisesti. Vaatekaapin perukoille koko vuodeksi. Ei pysty ihminen panostamaan satasella kaikkeen, tulee sutta jälkeä ja sitä ei mun kirotunlaiseen perfektionistisuuteen taipuvainen pääni kestä. Täytyy hengittääkin välillä.

Mutta mennyt vuosi valokuvan parissa on antanut aivan valtavasti uusia juttuja ja avannut ovia, joihin en ollut aiemmin keksinytkään kurkistaa, esimerkiksi tämän blogin sekä musiikin ja kuvien kyljessä matkustamisen. Tänään ajattelin käydä läpileikkauksena, ettäkä mitäkä ehmettiä tapahtui 2019.

Vuoden alkajaisiksi tammikuussa:
Lumikuvaus Perkeletär:
Perkeletär on oma sooloprojektini metallimusiikin parissa. Fiilisteltiin Arton kanssa manaajan hengessä lumisateessa Palojoella, Aleksis Kiven maisemissa. Käsissäni uskomattoman upea, mittatilaustyönä Niina Koon rakkaudella ja palolla sitoma valtava kirja. Keskiaikaisten oppien mukaan tehty, 500 sivuinen vuohennahkakantinen aarre odottamassa sisällökseen laululyriikkaa. Se syliin ja akka lumeen. Kulkematon hanki, lauluton kirja.

Yhtäkkiä kaikki nämä sivut olivat tarinoita vailla,
eikä kukaan kaivannut niitä niinkuin minä.
Kuvat: Arto Soini
Kirja: NiinaKoo

Maaliskuussa koettiin Turku Saatanalle VII -festivaalit Logomossa. Metallihelvetin hengessä tunnen olevani elossa: black metal-keikalla ja samalla kamera kädessäni: kokovartaloerektio on se sana kuvaamaan tunnetta.

Sen ohella olen pannut merkille kierreltyäni vuosia erilaisissa musiikkitapahtumissa, että black metal -kansa on yksinkertaisesti visuaalisesti kaunein tietämäni yhteisö. Puhun siis nimenomaan yleisöstä. Artistit itse sen sijaan ovat usein aika perkeleen luotaantyöntävän näköisiä maskeineen, veriroiskeineen ja sianpäineen. Mikä tietenkin on huomattavan paljon mielenkiintoisempaa kuin perinteinen perussiisti nätteys/komeus. Täytyykin tulevana vuonna kuvata yleisöä enemmän, koska tänä vuonna keskityin vain lavan antiin.

Vasemmalta oikealle: Audn, Front ja Sargeist.

HuhtikuussaRitual Black” Andi Balochin – Archén kanssa. Koin miltä tuntuu, kun kuvaajalla on koko shootti hallussa aasta ööhön. Andi päätti täysin, mitä kuvataan ja missä. Hänellä oli rekvisiitat mukanaan ja maskeerausidean olin saanut viestitse ennalta, joka toteutettiin yhdessä. Tein juuri, kuten sanottiin ja voi morjensta päivää, miten miellyttävää oli kaltaiseni amatöörimallin toimia näin. Juuri tämän luontevan ja onnistumisen olotilan haluan jakaa omillekin malleilleni kamerani edessä.

”Ritual Black”
Kuvakiitos ARCHÈ

Huhtikuussa kuvasimme sitten Arton kanssa hylätyllä teollisuusalueella toisiamme. Kuten edellä koin itse, nyt kerroin Artolle, millaiset vaatteet ja maskit laitetaan. Jälkimmäiset tein itse. Omaan silmään tämä crossover ”Nykyajan viikinki”-teema vaikutti karkilta ajatukselta varsinkin, kun mies itse hehkuu moista henkeä luonnostaan. Erinomainen treenimalli minulle <3 Samoilla jalansijoilla hän kuvasi minua. Kaksin aina kaunihimpi, parisuhdeleikkinä parhautta.

-Vikings, it seems, make their own way –
Vuoronperään kuvaajina ja malleina Arto Soini ja minä
Muah: Elsa
-Vikings, it seems, make their own way II-
Vuoronperään kuvaajina ja malleina Arto Soini ja minä
Muah: Elsa

Oi toukokuu ja kesän ensifestarit: Steelfest-Hyvinkää. Kaks päivää silkkaa auringonpaistetta ja kasa ihmisiä hyvällä mielellä kokoontuneina maapallon joka kolkasta musiikin äärelle. Kalja oli kallista, kansa laittautunutta ja tämän sanottuani, todellakin tähtäilen ens kesänä enemmän yleisöä! Toistanko itseäni?

Nargarothin kitaristi, Arkhon Infaustus, Alhaalla oikealla Arto kuvaa Vital Remainsin poikia, ja alhaalla oikealla meuhataan nii maan pirnatusti, Brian Werner/ Vital Remains

Kesäkuu ja viimein oma ensimmäinen TFCD-mallini ja kuvaukseni: Meri Myllyneva aka Merissa Twinklestar. Linja-autoasema, Helsinki. ”Ota ne ihanat siniset mikroshotsit messiin, mä tuon sulle reikäpaidan” Avot. Olin aivan pähkinöinä päästyäni takaisin kotiin kuvien kimppuun. Voiko tuollaista mallia olla ja tilauksesta poutapilvistä sinistä taivasta. Opin Merissalta niin paljon ja kuuleman mukaan juna kulki molempiin suuntiin.

Sädehtivä Merissa Twinklestar

TUSKAAAA!!! Järjetön kasa klassikkobändejä. Slayer, Anthrax, Behemoth…Oma lempparini Opeth. Oikeasti kuvasin maksimissaan vain behind the scenes-materiaalia samalla, kun Kurusen Jerry & Arto tekivät videohaastiksia Raudalle. Eli oma tärkein panokseni festariviikonloppuun oli lähinnä näyttää ja tuoksua hyvältä. Lovely <3 Sopii mainiosti, yks lonkero ja Opeth, kiitos!

Yläfemma: Jerry haastattelee yleisöä, Arto kuvaa. Haastikset löytyy Raudan Youtubesta!
Alhaalla meneillään mielettömän mielenkiintoisen sarjakuvahahmon Belzebubsin luojan JP Ahosen haastis käynnissä ja alaoikealla: Nahkahousuhevipartio Tyrantti äänessä.

Kesän vesivillitys!

Sittensittensitten… Vahingosta se lähti. Löysin suloisen puron Nurmijärven Myllykoskelta, halusin tulla itse kuvatuksi siinä. Johonkin pitsinriekaleeseen käärittynä. En kerennyt kuvattavaksi, kun jo tarjosin ideaa eteenpäin lahtelaiselle Sini Nivalle. Ja siitä sessiosta se sitten läks vyörymään kesän ykkösaiheena eteenpäin. Vesiteemaa ja pitsillä nimenomaan tai kokonaan ilman. Mikäs siinä, vesi on upea elementti ja moni nainen oli keinuvassa aallokossa kotonaan kanssa sinut.

Ihania jumalattaria, joutsenprinsessoja, seireeneitä, merenneitoja ja lammen ladyja. Kylpytakin helmat viuhuten painallettiin menemään neitokaisten kanssa pitkin kesää crocksit litisten. En minäkään kastumatta selvinnyt, siellä koskessa ja meressä plutikoin, missä mallitkin. Välillä oli muuten aivan helkkarin vaarallistakin puuhaa. Leväiset ja irralliset kivet pinnan alla ja kamera kädessä aiheutti sekä naurunremakoita että kauhunhetkiä.

Huomasin kokemuksen karttuessa tervehtiväni Myllykoskea ja Ruissalon rantoja jo kuin vanhoja ystäviäni. Tiesin tasan, koska aurinko nousee ja milloin se laskee, tiesin vedenpohjan muodot, virtaukset ja varjokohdat.

Yläfemma: Mermaid mood: Marjut Ruuhi
Yläoikea: Serenity: Susanna Ravander
Keskellä vasen: Wellamo: Elsa Kuvaaja: Arto Soini
Keskellä oikea: Swan Princess: Anna Gramm
Alavasen: In the cradle of waves: Virvatulena
Alaoikea: Seiren: Sini Niva

Kuvasimme muutenkin mielettömän paljon erilaisia mallikuvauksia: fantasiahahmoja, synkkää demonitarta, jumalattaria, salakuljettajia, nudea ja beach baby. Edittipöydällä oli ruuhkaa. Malleilin myös, jos ehdin. Kuljin supernaisellisena ympäriinsä kulahtaneet mustat kynsilakat pitkin sormia ja kaulalle kehittyi shamaanihenkinen ikinoki ahkerasta saippuioinnista huolimatta. Kuvauskassini vakivarusteisiin kuului vartaloliimaa, eri värisiä sifonkeja, pitsejä, crocksit, harakankalloja, peuransarvia, kasvomaalit ja ketjuja.

Kesän huippuhetkiin kuuluukin ehdottomasti Arton keksimä ajatus oksista ja kukista kasvoillani. Ihastuimme kumpikin ajatukseen ja lopulta vietimme iltapäivän Ruissalossa kiehkuraisten ja kuolleiden kukkien keralla. Ja pakko myöntää, että tänä päivänä katselen kaikkia kukkia ja risuja eläviä ja kuolleita miettien, miten ne liimaisin kasvoilleni.

Tästä se lähti. Stailaus ja Kuvaus Arto.
Muah: Elsa
Ja tähän kehittyi. Ihastuimme ideaan ja kyllä <3 Jatkoa seuraa. ”Forest spirit”

Syksyn kohokohtia… Pikapyörähdys Ranskassa legendaarisen suomalaisen Black metalbändin Archgoatin kolmikymppisjuhlakeikalla. Ensin päiväsaikaan heiluteltiin kameroitamme Pere Lachaissen kuuluisalla hautausmaalla. Ja matkalla venuelle osui linssin eteen yllärinä huikea kolmen mestarin kohtaaminen: yhteiskuva oli saatava! Ritual Butcherer, Archgoatin sydän ja kitaristi ja biisien kirjoittaja, kerallaan Christophe Moyen, mies, jonka kynästä Archgoatin piirrostaide on lähtöisin ja Arto vuosia yhtyettä kuvanneena ylpeänä vieressä.

Yläfemma: Kryptan ovi. Ruusun henkikin on jo poistunut tuonilmaisiin.
Yläoikea: Ritual Butcherer, Christophe Moyen & Arto Soini.
Alavasen: Archgoat On Stage Henkinen hurmostila vahvana
Alaoikea: Erinomainen matkaseurani Kirsti Runavik ymmärsi yskän ja toimi upeasti mallinani hautausmaalla, kun tarvitsin kohteeksi kameralle muutakin kuin kasan muistomerkkejä.

Keikan aikana syntyneestä harvinaisen rankasta mosh pitistä täytyy mainita pari sanaa. Toki ne on normaaleja metallikeikoilla, kun yleisö oikein innostuu, mut harvoin olen Suomessa, jos koskaan joutunut moiseen myllytykseen, minkä ranskalaisyleisö tarjosi. Tällä kertaa keikkakuvaus sai aivan oman lisämausteensa, yrittäessäni tarkentaa samalla, kun selkään satoi ruhjontaa ja iskua non stoppina. Onneksi mulle on suotu varteen kokoa ja hevosnaisen pystyssä pysymisen taito.

OH MY LOKAKUU!!!!

MIESKALENTERI, LÄHDETKÖ KUVAAMAAN? -Ans mä mietin... Minen millään arvannut, mihin kuvasirkukseen pääsisin, kun ystävättären suosituksesta päädyin kuvaamaan Keto Kickstartin mieskalenteria! Varsinainen amatöörikuvaajan tulikaste. 7 upeaa ketodieetillä kroppansa kuntoon saattanutta miestä päättivät yhdessä tuumin julkaista hyväntekeväisyysprojektina lasten syöpähoitoja varten mieskalenterin. Ja mä sain täysin vapaat ohjat. Kaksi päivää, kaksi lokaatiota ja 12 kuvaa.

Ylärivi: Santeri Pajunen, Pekka Lammi, Pekka Mäntynen, Aki Joensuu
Alarivi: Aki Joensuu, Tero Siukkola, Juha Kinnunen, Tomi Anttila

Halusin aitoa, rouheaa, miehekästä ja sain. Täytyy sanoa, että olen ihan järjettömän ylpeä mallien kyvystä heittäytyä täysin uuteen rooliin. Lähes kaikki olivat ensikertalaisia kameran edessä. Noin puolen tunnin- kolmen vartin sloteilla lauottuna tässä kahdeksan kahdestatoista.. OOOTTE MIELETTÖMIÄ!

MARRASKUUN MAKEAT!

Marraskuun synkeän kaunis teemakuva kuusen kainaloon ikiuneen nukahtavasta Pihlajattaresta. Upea Laura Tahvanainen

Marraskuu ei kauaa kestänyt, sellaista viipellystä piti sen tiimoilta. Ihan hetimmiten kuun alkuun tärähti SteelChaos-festarit Nosturissa. Isoimpina niminään Sodom, Destruction ja Mgla. Tällä kertaa huseerasin niin paljon kameran keralla, että itse musiikki jäi pahasti jalkoihin. Mä mitään kuullut. Aina vaan ei riitä keskittyminen, mutta toisaalta kuvasaldo oli karkkia. Olen jo toisaalla Facebookissa ja Instassa julkaissut kinkereiltä kuvia, joten laitamma tähän vain pari.

Ylävasen: Ancient
Yläoikea: Sodom
Alavasen Mgla
Alaoikea Krypts

Hey Hou Glasgow! Darkness Guides Us-festarit nasahti nätisti marraskuun loppuun. Youtube-kanava Raudan keralla käytiin nauttimassa skotlantilaisesta vieraanvaraisuudesta, pubikulttuurista ja ainakin vähän haggigsesta. Jerry haastatteli bändejä ja Arto kuvasi ne videolle.

Ylävasen: Ankaraa patsastelua: Ville PIrttinen, Arto Soini ja Jerry Kurunen
Keskellä ja laidassa: Kuvaaja kuvaa, kun kuvaaja kuvaa. Elsan lempparia.
Alavasen: Zemial-haastis meneillään.
Alaoikea: Keli oli kylmä. Raunioista löytyi just hyvä kolo yhdelle Jägermeisterille, joka sai kunnian toimia pakkasnesteenä.

Oltiin varsin epäkelpoja vampyyreita ja herättiin aikaisin kuvaamaan rauniolinnoja Arton kanssa. Kelpo turistikohde löytyi yllättävän läheltä: Castle Bothwell eli vapaasti suomennettuna Linna Molempiparempi. Kunnon matkadokkaria mahdollisesti tulossa myöhemmin, varsin antoisa reissu!!!! Niin musiikillisesti kuin kuvallisestikin, pubikulttuuria unohtamatta.

Ollaanko jo kohta joulukuussa? JOOOOOO!

Ihanat joulukuun ”Unelmiesi sinä” boudoir-kuvaukset järjestettiin Venlan kanssa ensimmäistä kertaa Ravintola Tammistossa. Venla kirjoitti kuvauksista juuri edellisessä blogissaan, joten käy vilkaisemassa.

Koko pitkän ihanan päivän päätteeksi, oli pakko saada pikana vielä yksi lähtiäiskarkkikuva Boudoir-tapahtuman pääveturista, Venlasta.

Musiikkia, mihin se jäi?? Hell ja Yeah <3 Rotting Christ ja Moonspell valtasivat Turun Apollon heti joulunkuun pohjille.

Heittämällä yks menneen vuoden parhaista keikoista oli tämä. Rotting Christ
Vahva henkinen hurmostila ensitahdista viimeiseen jopa ylikin… seuraavaa artistia (Moonspell) en meinannut älytä ollenkaan ennenkuin oltiin jo setissään pitkällä. Ei sillä, et se olisi huono ollut, vaan Rotting Christ oli niin poskettoman vaikuttava.
Moonspell Oli neKIN kovia, vaikka sydän jäikin Rotting Christin tielle.

Sitten yksi itselle suurimmista suomalaisista vaikuttajista: Amorphis jäähallilla joulukuussa. Queen of Time-albumin tiimoilta kolmas keikkani, jota pääsin seuraamaan ja tällä kertaa kamerankin keralla.

Amorphis

About siinä se vuosi olikin, vaan ei kuitenkaan. Ruotsalaisen panssarivaunujyrän Mardukin keikka Apollossa. Jotain majesteetillisen vahvaa Mardukin janttereissa vaan on, kun jo pelkän sound checkin aikana tuntui, et naamassa ei leveys riitä hymyyn.

Kiitos Arto jälleen kuvasta <3 Osuit omenaisimpaan hetkeen.
Siinä taas Mardukin Mortuus ja Morgan vahvimmillaan.
”Let the storm break loose as the trumpets of reprisal sound!”

Kamera kasvoi miltei kiinni kasvoihini vuoden aikana. Pidin siis lupauksestani puolet ja olen monta monta tuhatta laukausta kokeneempi, viisaammasta en tiedä.

Uus vuoskymmen tulee ja aion ottaa sen takki auki vastaan ja lunastaa toisenkin puolen lupauksestani, joka jäi viimeksi pitämättä. Kamera siirtyy väljemmille vesille ja hidastaa hivenen tahtia. Annan laululle enemmän tilaa seuraavaksi. Roolit toisinpäin. Kattoos ny miten akan käy. Laulaen toivottavasti.

ERINOMAISTA UUTTA VUOTTA 2020 – TÄHTÄIMESSÄ luovaa hulluutta, herkullisia kuvaushetkiä, inspiraatiota. Otetaan se riemulla vastaan!

Ensi vuodelle luvassa lisää kuvaustapahtumia Unelmiesi sinä-hengessä, ainakin Helsinki Turku, Tampere-akselilla, Lontooseen ei ehditä ihan vielä. Blogi saa vieraileviksi tähdiksi alan ammattilaisia, ”Kysy Ittees viksummalta”-palstan ja kaikenlaista mielenkiintoista, mitä me Venlan kanssa ikinä satutaan keksimäänkin. Saa toivoa, saa kommentoida ja antaa palautetta <3

Skumpat jäihin, vuos 2020 on täällä!

Terveisin Elsa Wellamo