Ajatuksiani naiseudesta ja kehonkuvasta

Kuva: Jari E. Miettinen

Tänään haluan syntymäpäiväni kunniaksi avata teille hieman omia ajatuksiani liittyen naiseuteen ja kehonkuvaan. Tätä kirjoittaessani mieleeni nousee heti useita rooleja, joita edustan naisena ja ihmisenä. Vaimo, äiti, puoliäiti, isosisko, ystävä, tanssinopettaja, malli. Monet näistä rooleista ovat sellaisia, joiden kautta koen vastuuta siitä, millaista esimerkkiä annan ympärilläni oleville. Miten suhtaudun itseeni ja muihin, millä tavalla puhun omasta ulkonäöstäni tai kommentoin muiden ulkonäköä, millä tavalla tuon esiin naiseuttani ja millä tavalla kannustan toisia ilmaisemaan itseään.

Kuva: Pekka Innanen

Pyrin itse suhtautumaan itseeni rakastaen, mutta rehellisesti. Tämä koskee kaikkia ominaisuuksiani, ei pelkästään ulkonäköäni. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hyväksyn itseni ja rakastan itseäni juuri sellaisena kuin olen nyt. Kaikkine heikkouksieni ja vikojeni. Kuitenkin pyrin koko ajan olemaan vielä parempi versio itsestäni.

Tässäkin aiheessa on mielestäni menty välillä hieman liiallisuuksiin. Puhutaan paljon siitä, että sosiaalisessa mediassa julkaistaan vain täydellisiä kuvia, ja näin ihmisille syntyy helposti vääristynyt käsitys siitä, miltä toiset näyttävät ja millaista elämää he elävät. Sitten tämän vastapainoksi on alettu julkaista rohkean rehellisiä kuvia, joissa jopa korostetaan niitä alueita itsessä, joita tavallisesti on pyritty peittämään. Jälkimmäinen liike toimii hyvänä vastapainona ensimmäiselle, mutta silti uskon monien jäävän jonnekin keskivaiheen tienoille. Kenenkään elämä ei ole aina täydellistä, mutta vaatii todella paljon uskallusta näyttää itsestään ja elämästään ne huonoimmat puolet. Hatunnosto heille, jotka sitä tekevät, mutta on syytä ymmärtää, että suurimmalle osalle meistä sellainen on todella paljon vaadittu.

Mitä tulee omaan kehonkuvaani, olen pääosin ollut aina itseeni suhteellisen tyytyväinen. Toisaalta monta kertaa olen myös kokenut itseni hieman väliinputoajaksi. Olen todella lyhyt ja ollut jo hyvin nuoresta saakka vartalonmalliltani muodokas. Nämä eivät varsinaisesti ole sellaisia ”huonoja piirteitä”, joista olisi ikään kuin sallitua valittaa. Kuitenkin tanssijana ja mallina kumpikin näistä piirteistä on hyvin monessa kohtaa haitaksi. Kumpikin on myös sellainen siinä määrin keholleni ominainen piirre, että sitä on mahdotonta muuttaa. Toisaalta juuri tästä syystä minun on ehkä ollutkin melko helppoa hyväksyä nämä piirteet.

Kasvattajana tiedostan hyvin sen, että oma esimerkki on tärkein. Enhän esimerkiksi ruokaillessakaan jätä vihanneksia ottamatta, ja sitten selitä lapsille, miten puolet lautasesta tulee täyttää salaatilla. Kyllä minä näytän tässä itse esimerkkiä. Sama pätee myös siihen, miten ajattelen itsestäni ja kommentoin itseäni ja muita. Ajatuksia ei toki voi estää, että ikävän kommentoinnin suhteen se onneksi onnistuu. On melko turhaa kertoa lapsille, miten he ovat juuri sopivia ja täydellisiä, jos sen jälkeen hyppään itse vaa´alle kauhistunein ilmein ja pyörin peilin edessä vatsamakkaroitani puristellen tyytymätön ilme kasvoillani.

Kuva: Pekka Innanen

Meidän perheeseen on itse asiassa tullut taaperon punnitsemisien myötä sellainen tapa, että vaa´alla käynnin jälkeen saa raikuvat aplodit. Tämäkin koskee tietysti myös aikuisia. Lisäksi pyrin aina peilailun jälkeen toteamaan itsestäni jotain positiivista. Välillä ajatus saattaa kieltämättä kiertää ensin sitä kautta, mikä ei tänään mielestäni näytä hyvältä, vatsa on turvoksissa, silmänaluset tummat ja kasvojen iho hilseilee kuivuudesta. Kahden pienen tytön seuratessa toimintaani, muistan kuitenkin aina lopulta karkoittaa nuo ajatukset, ja sen sijaan todeta jotain mukavaa, näyttääpä tukkani tänään hyvältä, sointuupa tämä asu kivasti yhteen ja uusi kasvovoide taitaa alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa.

Täällä meillä pyritään myös kehumaan lapsia. Heidän luonteenpiirteitään ja tekojaan, mutta myös ulkonäköään. Tämä on sellainen asia, joka jakaa edelleenkin jonkin verran mielipiteitä. Minä ja mieheni pidämme kuitenkin missionamme antaa lapsillemme kaikilta osin hyvän itsetunnon. Jos joku joskus jollain tavalla haukkuu heidän ulkonäköään, ovat he kuulleet myös positiivisia kommentteja siitäkin. Ja toisaalta, koska ovat tottuneet kehuihin, ei sitä tarvitse harkita sielunsa myymistä parista kauniista sanasta. Näin me uskomme.

Kuva: Tommi Ääri

Lasteni lisäksi pyrin jakelemaan kauniita sanoja myös muualle ympärilleni. Olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi tehdä niin. Usein suhtaudumme kehuihin hieman vaivaantuen, ja siksi kehujakin saattaa tuntea olonsa hieman hölmöksi. Uskon, että siitä huolimatta jokaisesta on mukava kuulla kauniita sanoja itsestään. Jokainen on niiden arvoinen ja jokaisessa on jotain kaunista. Joskus sanotaan, että nainen on naiselle susi. Itse olen kuitenkin siinä mielessä onnekas, että olen päätynyt aivan ihanien ja kannustavien naisten ympäröimäksi. Kaikista ennakkoluuloista huolimatta, heitä löytyy todella paljon tanssi- ja mallipiireistä.

Sekä tanssinopettajana että mallina toivon kykeneväni levittämään ympärilleni naiseuden ilosanomaa, ja body love -aatetta. On aivan mahtavaa nähdä, kun nuori heittäytyy tunnilla tanssin lumoihin. On yhtä musiikin ja oman kroppansa kanssa eikä tunnu välittävän lainkaan siitä, mitä muut ympärillä ajattelevat. Ihania hetkiä hetkiä opetusvuosieni varrelta ovat myös ne kerrat, kun tunnille nolona hihitellen tullut, mahdollisesti jo hieman kypsempi nainen, kertoo haikeasti olevansa kankea eikä lainkaan sensuelli tai naisellinen, mutta tempautuukin musiikin vietäväksi ja löytää sitä kautta itsestään sitä kaipaamansa sensuellisuutta.

Mallina pidän erityisesti siitä, kun kuulen onnistuneeni voimauttamaan toisia naisia. En edusta ulkoisilta ominaisuuksiltani perinteistä mallinkuvaa, ja täällä ”siviilissä” olen ihan tavallinen perheenäiti, joka lähtee kiireisenä aamuna leikkipuistoon tukka sekaisin ja ilman meikkiä käytännöllisesti sään mukaan pukeutuneena. Siksi uskon ja toivon monen tulevan kuviani katsomalla siihen lopputulokseen, että on itsekin aikamoisen upea, vaikka joskus arkiminä näyttääkin hieman väsähtäneeltä.

Kuva: Krista Riitinki

Olen itse tyyliltäni melko naisellinen, sellaisena viihdyn parhaiten. Haluan kuitenkin vielä huomauttaa, että naiseus ja naisena voimaantuminen eivät millään tavalla välttämättä liity naisellisuuteen. Nainen voi olla sinut oman naiseutensa kanssa, vaikkei olisikaan perinteisen määritelmän mukaan naisellinen. Kannustankin tutkiskelemaan sitä, miltä oma naiseus tuntuu ja näyttää, ja elämään sen mukaan. Siinä, missä laittautuminen voimaannuttaa joitain meistä, toiset kokevat olevansa vahvimmillaan juuri ollessaan luonnollisimmillaan. Tämä kaikki on rikkautta, eikä toisen oman tyylin löytyminen ole tietenkään keneltäkään pois.

Naiset, olette upeita!

Ihanaa alkanutta kevättä kaikille!

– Venla

Ps. Ja kaikille tätä lukeville miehille. Tekin olette upeita. Toivon, että jokaisella oli eilen oikein antoisa miesten päivä. Tulevaisuudessa saamme toivottavasti tänne blogiin kirjoituksen myös miesten ajatuksista itsetuntoon ja kehonkuvaan liittyen. Emme Elsan kanssa kuitenkaan ole oikeita henkilöitä sen tekstin kirjoittajiksi, joten vinkit tähän sopivasta vieraskynästä otetaan mielellään vastaan, joko tämän tekstin kommenttiosioon tai sähköpostitse venla@tahtaimessa.fi.

Pps. Muistakaa pestä kädet.

Sinä kelpaat tänään

Kannen kuva: Ilkka Mattila

Myönnän itsekin ajatelleeni monesti, että voin toteuttaa jonkin asian vasta, kun olen tietyn painoinen, näköinen tai kuntoinen. Joskus nämä ajatukset pohjaavat puhtaasti realismiin, mutta valitettavan usein kyse on jostain aivan muusta. Tämä teksti on osittain jatkopohdintaa viime viikkoiselle tekstille, joka käsitteli uuden vuoden lupauksia.

Kai kuvittelen välillä edelleenkin, että innostun paremmin vaikka treenaamisesta tai terveellisemmin syömisestä, jos ensin haukun ja morkkaan itseäni. Tai että painonpudotus ja kiinteytyminen onnistuvat paremmin ja nopeammin, jos joudun ennen tavoitteeseen pääsyä kulkemaan pelkissä kulahtaneissa vaatteissa ikään kuin rangaistuksena. Minulla tämä ei kuitenkaan toimi lainkaan.

Olen joutunut seuraamaan läheltä ja kaukaa muitakin samantyyppisiin projekteihin lähteneitä, ja sen perusteella uskallan jopa sanoa, että aika harvalla tuollainen ajatus toimii. Asiaa paljon pohdittuani uskon, että pohjimmiltaan syy on melko yksinkertainen. Rakkaus antaa enemmän voimaa kuin viha tai inho. Kuulostaa hieman imelältä, tiedän. Totta kuitenkin.

Kuvaan liitetty lainaus kuvaa hyvin ajatuksiani kehostani raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Kuva: Pekka Innanen
Lainaus: Amethyst Joy

Toivoisin, että jokainen ihminen rakastaisi itseään ja omaa kehoaan. Ei kukaan meistä ole täydellinen, mutta ei kai rakkaus sentään täydellisyyttä vaadi!? On ihan tervettä itsetuntemusta tunnistaa itsessään myös asioita, joista ei pidä, ja joita haluaisi kehittää. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, ettetkö ansaitsisi rakkautta, sekä itseltäsi ja muilta. Oikeastaan juuri halu kehittää itseään on mielestäni hyvin rakastettava piirre ihmisessä.

Kuinka rakkautta sitten voi osoittaa itselleen keskellä elämänmuutosta tai painonpudotusprojektia? Unohda erilaiset rankaisumenetelmät. Unohda tiukat dieetit. Unohda itsesi survominen tiettyyn muotiin. Lähde liikkeelle pohtimalla, mistä pidät itsessäsi. Mitkä ovat parhaat puolesi. Mieti sitten, mistä pidät. Sen jälkeen voit tarkastella tavoitettasi ja miettiä, mitä siihen pääsy edellyttää.

Etsi treenimuoto, josta nautit. Kuvassa minä ja mieheni kiipeilemässä.

Onko tavoitteesi pieni painonpudotus ja pidät tanssimisesta, ulkoilusta ja pastaruuista? Hemmottele itseäsi ilmoittautumalla kiinnostavalle tanssikurssille, nauti ulkona liikkumisesta aina kun se on mahdollista ja herkuttele runsaasti kasviksia sisältävillä pastaruuilla, jotka on valmistettu joko täysjyväpastasta tai papupastasta. Muistathan, että kunnolliset vaatteet ja urheiluvälineet tekevät treenaamisesta mukavampaa ja terveellisestä ruuasta saa helposti herkullista maustamalla kunnolla. Terveellinen elämä ei vaadi askeettisuutta.

Älä hemmottele itseäsi vasta tavoitteeseen päästyäsi vaan tee elämästäsi mielekästä myös matkan ajaksi. Silloin pystyt sitoutumaan projektiin paremmin, etkä luovuta helposti.

Vaikka tavoitteena olisikin terveellinen ruokavalio, joskus voi sortua sokerisiin herkkuihin ilman huonoa omatuntoa
Kuva: Juki Visuri

Jos taas lähdet toteuttamaan elämänmuutos-projektia itseinhon lähtökohdasta, ja kasaat hirveästi odotuksia sille mitä tapahtuu, kun olet tavoitteessa, tulet luultavasti pettymään joka tapauksessa. Kuten jo aiemmin manitsin, rakkaus on suurempi voima kuin inho. Tavoitteeseen pääsy saattaa olla haastavaa, jos ruoskit itseäsi loputtomiin, ja elämä alkaa tuntua kurjalta projektin aikana. Toisaalta, vaikka pääsisitkin tavoitteeseesi, se tuskin silmänräpäyksessä muuttaa suhtautumistasi itseesi ja omaan kehoosi. Saatat siis olla entistä onnettomampi maaliin päästyäsi, koska se ei taianomaisesti ratkaissutkaan kaikkia ongelmiasi.

Jos haluaisit uusia vaatteita, osta niitä mahdollisuuksien mukaan jo nyt. Painonpudotusta tavoitellessasi, valitse sellaisia vaatekappaleita, jotka istuvat hyvin myös hieman pienemmälle versiolle sinusta. Jos haluaisit itsestäsi kauniita kuvia, varaa aika valokuvaajalle nyt. Taitava kuvaaja osaa ikuistaa parhaat puolesi ja halutessasi vaikka ”piilottaa” muutaman kilon poseerauksia ja kuvakulmia pohtimalla. Jos haaveilet mainosmallin urasta, lähde tavoittelemaan sitä jo nyt.
Tarvittaessa ota ensimmäiseksi tavoitteeksesi oppia rakastamaan itseäsi.

Itsekin aluksi himmailin mallina ihan turhaan, koska ajattelin, etten kelpaisi. Asetin itselleni juurikin sellaisia toivottomia tavoitteita, joiden saavuttamisen jälkeen olisin sitten voinut tehdä sitä ja tätä. Ja nyt kokemuksesta voin kertoa, että tämä ei kyllä toiminut. Sitten hyppäsin vain rohkeasti kameran eteen kerta toisensa jälkeen, tutkin poseerauksia, jotka sopivat omalle kropalleni ja hain yhteistykumppaneiksi taitavia kuvaajia. Sen ansiosta olen saanut todella kauniita kuvia itsestäni huolimatta siitä, etten tällä hetkellä ole ihan tavoitepainossani tai -kunnossani. Eikä tämä kuitenkaan ole vaikuttanut treenimotivaatiooni mitenkään negatiivisesti, päinvastoin. Positiivisin mielin kaikki tuntuu helpommalta. Onhan se negailu kaiken kaikkiaan todella kuluttavaa ja syö jaksamista.

Erityisesti äitien ja isien kannattaa miettiä tarkkaan suhtautumistaan omaan kehoonsa. Miten toivoisit lapsesi ajattelevan itsestään? Näytä sinä mallia!
Kuva: Pekka Innanen

Iloisin mielin haasteita kohti!

-Venla

Lupauksia uudelle vuodelle

Kuva: Mikko Saxlund

Uusi vuosi ja uudet kujeet, eikös vain. Kuitenkin varmasti moni teistäkin teki jälleen vuoden vaihtumisen kunniaksi ne samat lupaukset, jotka hetken päästä osoittautuvat taas kerran aivan liian työläiksi toteuttaa tai ylläpitää.

Huonosta onnistumisprosentista huolimatta tuo uuden vuoden lupausten konsepti on mielestäni oikein mainio. Aina silloin tällöin on hyvä hieman summailla elettyä elämää, käydä läpi onnistumisia, saavutuksia, opittuja asioita ja tavoitteita tulevaan. On hyvä kannustaa itseään parempiin suorituksiin ja omaan täyteen potentiaalin.

Parhaimmillaan uuden vuoden lupaukset ovatkin itsetutkiskelun tuloksena syntyneitä ajatuksia siitä, miten voisi olla tulevana vuonna vielä onnellisempi. Tämän suhteen mennään kuitenkin mielestäni monesti hieman sivuraiteille, välillä tarkoitus meinaa olla jopa päinvastainen. Lupauksia tehdään väärin motiivein, ja siksi niitä on vaikea pitää. Jos itsetutkiskelu jää tekemättä, ja oma lupaus napataankin naistenlehdestä, saattaa siinä asetettu tavoite olla aivan liian kova omaan elämäntilanteeseen nähden.

Ja kyllähän media melko selvästi edelleenkin viestii sitä, millaisessa kropassa ihminen saa olla onnellinen. Varsinkin tähän aikaan vuodesta joka tuutista tulee mainoksia erilaisista laihdutuskeinosta ja treeniohjemista. Ennen ja jälkeen -kuvapareja käytetään usein näiden myymiseen. Ja kyllähän se ennen-kuva on aina melkoisen surkea. Siinä ei saa hymyillä vaan koko olemuksen tulee korostaa itseihnoa. Mielelläni näkisin sellaisia ennen-kuvia, joissa ihminen on innoissaan tulevasta projektista ja täynnä tarmoa. Uskon, että sellaisella asenteella on helpompi päästää tavoitteeseen ja ennen kaikkea saada niitä pysyviä tuloksia.


Kuvassa upea Elsa Wellamo
Kuva: Annika Marjamäki

Kannustan kyllä jokaista tekemään jonkin lupauksen viimeistään nyt. Toivon kuitenkin, että ne tehdään huolellisesti harkiten, ja myös pidetään.

Miten sellainen lupaus sitten tehdään? Aloita näin. Pohdi, mikä on viime aikoina tehnyt sinut erityisen iloiseksi tai erityisen pettyneeksi. Tutkiskele omaa elämäntilannettasi, miltä tuleva vuosi näyttää verrattuna edellisiin. Nyt sinulle alkaa luultavasti jo hahmottumaan melko selkeästi aihe, johon lupauksesi liittyy.

Mieti sitten, mitä haluat asian suhteen saavuttaa tänä vuonna. Tarkastele myös, millaisia haasteita asiaan liittyy. Pohdi sekä tavoitteeseen pääsemistä helpottavia että sitä vaikeuttavia seikkoja. Tarvitsetko tavoitteeseen pääsemiseksi apua läheisiltäsi tai ammattilaiselta? Voisiko tavoitteeseen pääseminen olla helpompaa, jos saisit apua? Onko sinun tässä kohtaa mahdollista saada apua lupauksesi toteuttamiseen?

Muotoile sitten lupauksesi tämän pohjalta. Valitse sellainen tavoite, joka ei toteudu aivan itsestään, mutta jonka toteutuminen vaikuttaa riittävän todennäköiseltä motivaation säilyttämiseksi. Muista, että lupaus on sinua varten, joten asian tulee kiinnostaa ennen kaikkea sinua. Ei ystävääsi, kumppaniasi, äitiäsi tai naistenlehden toimittajaa. Tarkistathan vielä lopuksi, että lupaus on ystävällinen ja kunnioittava sinua kohtaan.

Sitten olet valmis!

Kaunis Carita Wahlman Bodyloven äärellä
Kuva: Elsa wellamo

Koska erityisesti me naiset olemme usein aivan liian ilkeitä itsellemme, haluan vielä listata tähän muutaman esimerkin siitä, millaista lupausta en toivoisi kenenkään tekevän tänä vuonna.

  • Olen lihava, joten haluan laihduttaa painoindeksin määrittelemään normaalipainooni.
  • Olen herkkulakossa niin pitkään kuin jaksan
  • Aion rääkätä itseäni salilla, jotta saisin paremman vartalon

Ylläolevien sijaan voisit muotoilla lupauksesi esimerkiksi näin:

  • Haluan parantaa hyvinvointiani ja pudottaa hieman painoa
  • Pyrin vähentämään herkkujen syöntiä, tänä vuonna syön leivonnaisia ja karkkeja vain viikonloppuisin ja juhlissa
  • Haluan vahvistaa kehoani treenaamalla enemmän

Kun lupaus on mietitty ja muotoiltu, kannattaa tavoitetta hieman jakaa. Vuosi on todella pitkä aika, ja lupaus saattaa helposti elämän pyörteissä jäädä unholaan, ellei sen äärelle aika ajoin palaa. Aseta matkan varrelle pieniä välitavoitteita ja tarkastele vuoden mittaan, miten lupauksen täyttäminen sujuu. Saat tästä onnistumisen kokemuksia ja lisämotivaatiota. Tavoitteista jäädessäsi, saat uuden tsempin sen sijaan, että koko homma unohtuisi loppuvuodeksi.

Muistathan myös, että kaikkiin matkoihin kuuluu vastoinkäymisiä. Älä heitä hanskoja naulaan, jos narahdatkin jonain tavallisena maanantaina syömään suklaapatukan, vaikka karkkeja piti syödä vain viikonloppuisin. Lupausta treenaamisen lisäämisestä ei tarvitse unohtaa, jos talviflunssa pitääkin sinut sohvalla koko tammikuun. Aina voi hypätä takaisin matkaan tai tarvittaessa vaikka aloittaa kokonaan alusta. Älä ruoski itseäsi epäonnistumisista vaan iloitse onnistumisista.

Joskus tavoite jää saavuttamatta hyvästä syystä. Niin kävi tämän edellisvuotisen kesäkuntoon-projektini kanssa. Katkonaisilla yöunilla ja taaperon kanssa puuhatessa ei aikaa ja jaksamista treenille löytynytkään. En silti olisi voinut olla onnellisempi kuluneesta keväästä.

Oma lupaukseni tälle vuodelle on, että kokkaan joka kuukausi jotain sellaista, jota en ole tehnyt ennen. Tykkään kovasti ruuan laitosta, mutta liian helposti sitä jämähtää tuttuihin suosikkeihin.

Minulla on vuodelle myös toive. Haluaisin päästä pitämään mahdollisimman monta ihanaa workshoppia ja kuvaustapahtumaa tämän vuoden aikana. Tämä tietysti vaatii myös itseltäni hommia, ja niitä teen mieluusti.

Aion herkutella myös tänä vuonna
Kuva: Mikko Saxlund

Ihanaa vuotta 2020!

-Venla

Unelmiesi sinä -kuvaustapahtuma

Elsa kuvaushuumassa tapahtuman tiimellyksessä

Kuten aiemminkin mainitsin, tämän blogin kirjoittamisen lisäksi meillä on Elsan kanssa toinenkin yhteinen päämäärä. Haluamme auttaa mahdollisimman montaa ihmistä tuntemaan itsensä ihanaksi. Mikä olisikaan parempi keino siihen, kuin mukava kuvauspäivä ja muistoksi kauniit kuvat itsestä. Meidän mielestämme ei mikään, ja niin lähdimme suunnittelemaan Unelmiesi sinä -kuvaustapahtumaa.

Idea jonkinlaisen yhteisen tapahtuman järjestämisestä oli syntynyt jo aiemmin syksyllä, mutta varsinainen konsepti ammattimaisen boudoir-kuvauksen yhdistämisestä Body love -pohdintoihin syntyi melko yhtäkkiä, kuumimpaan pikkujouluaikaan, ja alkoi sitten saada vauhdilla tuulta alleen. Vaikka aikaa oli todella vähän, oli kummallakin lähes pakottava tarve saada tapahtuma järjestettyä vielä ennen joulua. Kun inspiraatio todella iskee, on sitä vaikea pysäyttää.

Ihana aviomieheni Tuomas pystyttämässä lavasteita

Kummallakin oli tietysti omat ajatuksensa siitä, mitä kuvauspäivän tulee sisältää, ja millaiset puitteet se vaatii. Lähtökohtana oli, että kokonaisuus olisi ihana hemmottelupäivä naisten kesken. Kuohuvaa, keskusteluja, kehuja ja kikatusta. Sellainen irtiotto arjesta. Kuohuviini oli tässä tilaisuudessa alkoholitonta, sillä halusimme pitää tapahtuman täysin päihteettömänä. Maljan nosto ja kilistely antoi kuitenkin mukavan alun päivälle. Toivoimme, että osallistujat olisivat mukana avoimin mielin ja valmiina jakamaan ajatuksiaan toistensa kanssa. Ja tämän suhteen meille kävi kyllä aivan loistava tuuri! Saimme tapahtuman täyteen ihania, rohkeita ja sydämellisiä naisia.

Elsa valokuvaajana piti tietysti erittäin tärkeänä sitä, että jokainen tulee onnistumaan kuvissa. Tämä varmistettiin kattavalla info-kirjeellä, jonka osallistujat saivat ennen tapahtumaa sekä itse tapahtumassa sillä, että jokainen nainen pääsi kameran eteen pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla saattoi hieman jännittää, mutta toinen kerta sujuikin jo paljon rennommin. Elsa sai jokaisesta osallistujasta upeita kuvia. Heidän luvallaan laitan tähän näytille niistä muutaman.

Upea Marika
Kuva: Elsa Wellamo
Kaunis Tytti
Kuva: Elsa Wellamo

Itse halusin haastaa naisia pohtimaan suhdettaan omaan kehoonsa, ja auttaa heitä rakastumaan itseensä yhä enemmän. Käytännön järjestelyistä pidin tärkeänä muun muassa sitä, että tarjoamme osallistujille lounaan. Tapahtuma kesti useamman tunnin, ja jokaisen piti saada loistaa koko päivän ajan. Tämä on tietysti paljon helpompaa kylläisenä. Koin tämän myös tietyllä tavalla periaatteellisena asiana. Inhoan sellaista itsensä näännyttämisen kulttuuria, joka tietyissä piireissä valitettavasti on vielä hengissä.

Lyhyestä valmisteluajasta huolimatta, saimme tapahtumalle upeat puitteet Ravintola Tammistosta. Kuvauspaikkana toimi esiintymislava, jonka edessä oli verho tarjoamassa kuvausrauhaa. Kuvausten välillä osallistujat saivat valmistautua kuvauksiin, seurustella ja lounastaa tilavassa ravintolasalissa. Lounas jälkkäreineen järjestyi Ravintola Tammiston puolesta. Se keräsi kovasti kehuja, enkä lainkaan ihmettele.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma sujui siis aivan mahtavasti. Saimme osallistujilta ihania palautteita, ja olemme Elsan kanssa itsekin erittäin tyytyväisiä järjestämäämme tapahtumaan. Kova työ kannatti, ja tämä projekti ainakin omalta osaltani vain lisäsi uskoa siihen, että yhteistyömme todella on erittäin hedelmällistä ja sujuvaa. Emmehän me muuten olisi millään kyenneet järjestämään näin paljon työtä vaativaa tapahtumaa niin pienessä ajassa. Ja hei, näitä tapahtumia on tietysti luvassa paljon lisää! Voin paljastaa, että ensi vuodelle on suunnitteilla vastaavanlaisia tapahtumia erilaisilla teemoilla. Niistä lisää pian!

Kuva: Elsa Wellamo

Ihanaa joulunaikaa!

-Venla