Ajatuksiani naiseudesta ja kehonkuvasta

Kuva: Jari E. Miettinen

Tänään haluan syntymäpäiväni kunniaksi avata teille hieman omia ajatuksiani liittyen naiseuteen ja kehonkuvaan. Tätä kirjoittaessani mieleeni nousee heti useita rooleja, joita edustan naisena ja ihmisenä. Vaimo, äiti, puoliäiti, isosisko, ystävä, tanssinopettaja, malli. Monet näistä rooleista ovat sellaisia, joiden kautta koen vastuuta siitä, millaista esimerkkiä annan ympärilläni oleville. Miten suhtaudun itseeni ja muihin, millä tavalla puhun omasta ulkonäöstäni tai kommentoin muiden ulkonäköä, millä tavalla tuon esiin naiseuttani ja millä tavalla kannustan toisia ilmaisemaan itseään.

Kuva: Pekka Innanen

Pyrin itse suhtautumaan itseeni rakastaen, mutta rehellisesti. Tämä koskee kaikkia ominaisuuksiani, ei pelkästään ulkonäköäni. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hyväksyn itseni ja rakastan itseäni juuri sellaisena kuin olen nyt. Kaikkine heikkouksieni ja vikojeni. Kuitenkin pyrin koko ajan olemaan vielä parempi versio itsestäni.

Tässäkin aiheessa on mielestäni menty välillä hieman liiallisuuksiin. Puhutaan paljon siitä, että sosiaalisessa mediassa julkaistaan vain täydellisiä kuvia, ja näin ihmisille syntyy helposti vääristynyt käsitys siitä, miltä toiset näyttävät ja millaista elämää he elävät. Sitten tämän vastapainoksi on alettu julkaista rohkean rehellisiä kuvia, joissa jopa korostetaan niitä alueita itsessä, joita tavallisesti on pyritty peittämään. Jälkimmäinen liike toimii hyvänä vastapainona ensimmäiselle, mutta silti uskon monien jäävän jonnekin keskivaiheen tienoille. Kenenkään elämä ei ole aina täydellistä, mutta vaatii todella paljon uskallusta näyttää itsestään ja elämästään ne huonoimmat puolet. Hatunnosto heille, jotka sitä tekevät, mutta on syytä ymmärtää, että suurimmalle osalle meistä sellainen on todella paljon vaadittu.

Mitä tulee omaan kehonkuvaani, olen pääosin ollut aina itseeni suhteellisen tyytyväinen. Toisaalta monta kertaa olen myös kokenut itseni hieman väliinputoajaksi. Olen todella lyhyt ja ollut jo hyvin nuoresta saakka vartalonmalliltani muodokas. Nämä eivät varsinaisesti ole sellaisia ”huonoja piirteitä”, joista olisi ikään kuin sallitua valittaa. Kuitenkin tanssijana ja mallina kumpikin näistä piirteistä on hyvin monessa kohtaa haitaksi. Kumpikin on myös sellainen siinä määrin keholleni ominainen piirre, että sitä on mahdotonta muuttaa. Toisaalta juuri tästä syystä minun on ehkä ollutkin melko helppoa hyväksyä nämä piirteet.

Kasvattajana tiedostan hyvin sen, että oma esimerkki on tärkein. Enhän esimerkiksi ruokaillessakaan jätä vihanneksia ottamatta, ja sitten selitä lapsille, miten puolet lautasesta tulee täyttää salaatilla. Kyllä minä näytän tässä itse esimerkkiä. Sama pätee myös siihen, miten ajattelen itsestäni ja kommentoin itseäni ja muita. Ajatuksia ei toki voi estää, että ikävän kommentoinnin suhteen se onneksi onnistuu. On melko turhaa kertoa lapsille, miten he ovat juuri sopivia ja täydellisiä, jos sen jälkeen hyppään itse vaa´alle kauhistunein ilmein ja pyörin peilin edessä vatsamakkaroitani puristellen tyytymätön ilme kasvoillani.

Kuva: Pekka Innanen

Meidän perheeseen on itse asiassa tullut taaperon punnitsemisien myötä sellainen tapa, että vaa´alla käynnin jälkeen saa raikuvat aplodit. Tämäkin koskee tietysti myös aikuisia. Lisäksi pyrin aina peilailun jälkeen toteamaan itsestäni jotain positiivista. Välillä ajatus saattaa kieltämättä kiertää ensin sitä kautta, mikä ei tänään mielestäni näytä hyvältä, vatsa on turvoksissa, silmänaluset tummat ja kasvojen iho hilseilee kuivuudesta. Kahden pienen tytön seuratessa toimintaani, muistan kuitenkin aina lopulta karkoittaa nuo ajatukset, ja sen sijaan todeta jotain mukavaa, näyttääpä tukkani tänään hyvältä, sointuupa tämä asu kivasti yhteen ja uusi kasvovoide taitaa alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa.

Täällä meillä pyritään myös kehumaan lapsia. Heidän luonteenpiirteitään ja tekojaan, mutta myös ulkonäköään. Tämä on sellainen asia, joka jakaa edelleenkin jonkin verran mielipiteitä. Minä ja mieheni pidämme kuitenkin missionamme antaa lapsillemme kaikilta osin hyvän itsetunnon. Jos joku joskus jollain tavalla haukkuu heidän ulkonäköään, ovat he kuulleet myös positiivisia kommentteja siitäkin. Ja toisaalta, koska ovat tottuneet kehuihin, ei sitä tarvitse harkita sielunsa myymistä parista kauniista sanasta. Näin me uskomme.

Kuva: Tommi Ääri

Lasteni lisäksi pyrin jakelemaan kauniita sanoja myös muualle ympärilleni. Olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi tehdä niin. Usein suhtaudumme kehuihin hieman vaivaantuen, ja siksi kehujakin saattaa tuntea olonsa hieman hölmöksi. Uskon, että siitä huolimatta jokaisesta on mukava kuulla kauniita sanoja itsestään. Jokainen on niiden arvoinen ja jokaisessa on jotain kaunista. Joskus sanotaan, että nainen on naiselle susi. Itse olen kuitenkin siinä mielessä onnekas, että olen päätynyt aivan ihanien ja kannustavien naisten ympäröimäksi. Kaikista ennakkoluuloista huolimatta, heitä löytyy todella paljon tanssi- ja mallipiireistä.

Sekä tanssinopettajana että mallina toivon kykeneväni levittämään ympärilleni naiseuden ilosanomaa, ja body love -aatetta. On aivan mahtavaa nähdä, kun nuori heittäytyy tunnilla tanssin lumoihin. On yhtä musiikin ja oman kroppansa kanssa eikä tunnu välittävän lainkaan siitä, mitä muut ympärillä ajattelevat. Ihania hetkiä hetkiä opetusvuosieni varrelta ovat myös ne kerrat, kun tunnille nolona hihitellen tullut, mahdollisesti jo hieman kypsempi nainen, kertoo haikeasti olevansa kankea eikä lainkaan sensuelli tai naisellinen, mutta tempautuukin musiikin vietäväksi ja löytää sitä kautta itsestään sitä kaipaamansa sensuellisuutta.

Mallina pidän erityisesti siitä, kun kuulen onnistuneeni voimauttamaan toisia naisia. En edusta ulkoisilta ominaisuuksiltani perinteistä mallinkuvaa, ja täällä ”siviilissä” olen ihan tavallinen perheenäiti, joka lähtee kiireisenä aamuna leikkipuistoon tukka sekaisin ja ilman meikkiä käytännöllisesti sään mukaan pukeutuneena. Siksi uskon ja toivon monen tulevan kuviani katsomalla siihen lopputulokseen, että on itsekin aikamoisen upea, vaikka joskus arkiminä näyttääkin hieman väsähtäneeltä.

Kuva: Krista Riitinki

Olen itse tyyliltäni melko naisellinen, sellaisena viihdyn parhaiten. Haluan kuitenkin vielä huomauttaa, että naiseus ja naisena voimaantuminen eivät millään tavalla välttämättä liity naisellisuuteen. Nainen voi olla sinut oman naiseutensa kanssa, vaikkei olisikaan perinteisen määritelmän mukaan naisellinen. Kannustankin tutkiskelemaan sitä, miltä oma naiseus tuntuu ja näyttää, ja elämään sen mukaan. Siinä, missä laittautuminen voimaannuttaa joitain meistä, toiset kokevat olevansa vahvimmillaan juuri ollessaan luonnollisimmillaan. Tämä kaikki on rikkautta, eikä toisen oman tyylin löytyminen ole tietenkään keneltäkään pois.

Naiset, olette upeita!

Ihanaa alkanutta kevättä kaikille!

– Venla

Ps. Ja kaikille tätä lukeville miehille. Tekin olette upeita. Toivon, että jokaisella oli eilen oikein antoisa miesten päivä. Tulevaisuudessa saamme toivottavasti tänne blogiin kirjoituksen myös miesten ajatuksista itsetuntoon ja kehonkuvaan liittyen. Emme Elsan kanssa kuitenkaan ole oikeita henkilöitä sen tekstin kirjoittajiksi, joten vinkit tähän sopivasta vieraskynästä otetaan mielellään vastaan, joko tämän tekstin kommenttiosioon tai sähköpostitse venla@tahtaimessa.fi.

Pps. Muistakaa pestä kädet.

Kenet haluan kuvaamaan rakkaimpiani

Kansikuva: Ville Solkinen
Teksti: Venla Mantere

Rakkausteema jatkuu vielä. Tänään kirjoitan poikkeuksellisesti tilaajan eli maksavan asiakkaan roolissa. Aiheena lapsi- ja perhekuvat eli rakkaimpieni kuvauttaminen.

Olen itse mallina paljon TFCD-periaatteella, ja koen kuvaajan roolin hyvin erilaisena niissä yhteistöissä verrattuna tilanteisiin, joissa olen itse palkannut kuvaajan. Pakko kuitenkin heti sanoa, että suurin osa kuvaajista suhtautuu myös TFCD-projekteihin hyvin ammattimaisesti. Käytännössä tämä ero ei siis useinkaan ole lainkaan niin suuri, kuin mitä se ajatuksen tasolla itselleni on.

Tämä kuva otettiin TFCD-periaatteella, mutta olimme mieheni kanssa niin tyytyväisiä näihin masukuviin, että myöhemmin palkkasimme Markun ottamaan newborn-kuvat ja perhekuvia.
Kuva: Markku Nurminen

Siinä, missä TFCD-yhteistyössä harrastetaan yhdessä, maksavana asiakkaana odotan saavani kokonaisen palvelun alusta loppuun. Käytännössä toivon kuvaajan kuuntelevan hyvin tarkasti toiveeni kuvien suhteen, ja toisaalta kertovan jo tilausta tehdessä, jos tavoittelemani tyyli ei jostain syystä sovikaan hänelle toteutettavaksi. Erittäin mielelläni kuitenkin kuuntelen myös kuvaajan ideoita. Ideoiden tarjoaminen osoittaa, että hän on perehtynyt aiheeseen, ja toisaalta hän tietää itse, minkälaisten kuvien otto onnistuu häneltä parhaiten.

Kuvaustilanteessa toivon kuvaajan osaavan yhdistää roolinsa sekä taiteilijana että asiakaspalvelijana. Erityisesti lapsia kuvatessa hänen on kyettävä olemaan todella läsnä kuvattavalle ja keskittyttävä hyvin suurelta osin hänen ohjaamiseensa. Siksi kuvaajan tulee olla todella varma taidoistaan, ylimääräiseen säätämiseen ei usein ole aikaa. Pitkäjänteistä poseeraamista on myös harvoin tarjolla eli kuvat on saatava otettua heti, kun tulee sopiva tilaisuus.

Kun kyseessä on maksullinen kuvaus, koen selkeän hinnoittelun todella tärkeäksi. Olen äitien keskustelupalstoilta lukenut useammankin tarinan siitä, miten tilattu lapsikuvaus on epäonnistunut, ja usein tähän on liittynyt myös se, että kuvauksen hinta onkin noussut reilusti yli odotetun. En osaa tietenkään tarkemmin sanoa, onko kyseessä ollut epäselvä hinnoittelu vai väärinymmärrys asiakkaan osalta, ehkä yhdistelmä molempia. Kuitenkin hinnastoa kootessa on hyvä huomioida, että jokaiselle tilaajalle perusasiatkaan eivät ole selvillä etukäteen, vaan ne on hyvä selittää tarkasti. Tällaisia väärinymmärryksen paikkoja ovat helposti esimerkiksi valmis kuva (= käsitelty digimuotoinen kuva) vs. printtikuva (= valmis printattu paperinen kuva) sekä kuvien käyttöön ja tekijänoikeuksiin liittyvät seikat.

Lilja 1v ja pupu
Kuva: Markku Nurminen
Lilja 2v ja puput
Kuva: Ville Solkinen

Meidän perheen kuvat on otettu useimmiten sellaisella hinnoittelulla, että kuvaukseen kuuluu jokin pieni määrä kuvia, ja etukäteen sovitusta lisämaksusta kuvia voi ostaa lisää. Tämä on ollut mielestäni asiakkaan näkökulmasta todella toimiva systeemi. Mikäli kuvia kuuluisi pakettiin valmiiksi enemmän, olisi hinta korkeampi ja harmitus suurempi, jos loisto-otoksia ei saataisikaan ”koko rahan edestä”. Toisaalta tämä varmasti myös motivoi kuvaajaa ottamaan kuvia enemmän kuin mitä sovittiin, sillä hänellä on mukana se optio lisätienesteihin. Ja meillä onkin aina käynyt niin, että kuvia on ostettu enemmän, kuin pakettiin kuuluva määrä, sillä hyviä on tullut niin paljon. Lisäksi joskus parhaat kuvat ovat niitä, joita ei ole etukäteen suunniteltu, vaan kuvaaja on napannut kuvauksiin valmistautumisen yhteydessä. Sellaisten kuvien olemassaolo on mielestäni juuri sitä hyvää asiakaspalvelua ja pelisilmää.

Tässä täydellinen esimerkki tuollaisesta suunnittelemattomasta kuvasta, josta tuleekin suosikki. Isi rauhoitteli Liljaa sylissä newborn-kuvausten lomassa.
Kuva: Markku Nurminen

Lisäksi kuvaajan on hyvä kertoa asiakkalle selkeästi kuvan tekijänoikeuksiin ja käyttöoikeuksiin liittyvät seikat. Ellei toisin sovita, kuvaajallehan jää oikeus esimerkiksi käyttää ottamiaan kuvia portfoliossaan vaikka nettisivuillaan, mutta mielestäni niin tekeminen ilman mitään erillistä infoa asiasta olisi todella tökeröä. Moni kuitenkin kokee, ettei halua lastensa kuvia lainkaan internettiin, joten tuollainen yllätys saattaa tuoda paljon pahaa mieltä, vaikka kuvaaja jälkikäteen poistaisikin kuvan pyynnöstä. Ja toisaalta löytyy varmasti myös paljon meitä, jotka eivät ole asiasta yhtä tarkkoja ja antavat kuvaajalle luvan kuvien julkaisuun.

Ja viimeiseksi sitten ne valmiit kuvat. Ne toivon saavani juuri silloin, kun olemme sopineet tai aiemmin. TFCD-periaatteella otettuja kuvia voi joskus joutua odottamaan hieman pidempään, ja joskus luvattu aikataulu voi venyä muun muassa palkallisten töiden priorisoimisen takia. Ja tämähän on ihan ok. Maksavana asiakkaana kuitenkin odotan saavani kuvat sovitun aikataulun mukaisesti.

Joskus minulta on kysytty toiveita myös kuvien ediitin suhteen, ja tämä on ollut mieluinen lisäpalvelu. Ajattelen myös, että perhekuvat tulisi saada käyttöön ilman kuvaajan vesileimaa. Tästä voi sopia vielä tarkemmin, että esimerkiksi omaan valokuva-albumiin tai tauluksi voi teettää kuvia, joissa ei ole vesileimaa, mutta somessa julkaistessa laitetaan se vesileimallinen. Jotkut kuvaajat toimittavatkin kuvat sekä leimalla että ilman.

Siskokset
Kuva: Ville Solkinen

Tässä vielä tiivistettynä toivelistani palkkaamalleni lapsi- ja perhekuvaajalle

  • Kuuntele ja kunnioita toiveitani, tarjoa kuitenkin myös omia ideoita
  • Kerro rehellisesti, mikäli et usko suoriutuvasi toiveistani
  • Esittele hinnastosi selkeästi
  • Hae heti kontaktia lapsiin ja ohjeista heitä ikätasonsa mukaan
  • Mikäli haluat vanhempien auttavan lapsikuvauksen yhteydessä, ohjeista selkeästi. Uskalla myös sanoa, jos vanhemmat ovat enemmänkin tiellä tai ohjaavat lapsen huomiota väärään suuntaan
  • Muista, että joskus on kuvausteknisesti tyydyttävä vähempään, sillä vanhempana haluan ennemmin sen kuvan, jossa lapsellani on ihana luonnollinen hymy
  • Toimita kuvat sovitun ajan sisällä
Meidän perhe. Asetelman ei tarvitse olla perhekuvassa täydellinen, kunhan tunnelma on
Kuva: Ville Solkinen

Nauruntäyteisiä kuvaushetkiä!

– Venla

Ystävänpäivän kuvaspesiaali feat. Tähtäimessä Talkroom

Juhlapäivän kunniaksi pyysin Elsan kanssa perustamamme keskusteluryhmän, Tähtäimessä Talkroomin, jäseniltä teemaan sopivia kuvia. Sainkin aivan ihania rakkaus- ja ystävyysaiheisia kuvia, ja mielelläni jaan ne tässä teidän kaikkien iloksi.

Ensimmäinen kuva on Janne Kärkkäisen sarjasta ”Tyttöjen välisestä ystävyydestä”.

Kuva: Janne Kärkkäinen
Malleina Petra ja Varpu

Hääkuvat kuuluvat tietysti aika oleellisesti rakkauspostaukseen, eikö vain?

Kuva: Janne Kärkkäinen
Kaunis hääpari: Laura ja Mikko

Alla kuva omista häistäni. Tämä on otettu kirkon pihalla, heti vihkimisen jälkeen.

Kuva: Markku Nurminen
Hääpari: Venla ja Tuomas Mantere

Sain myös pari kuvaa, joissa poseerataan yhdessä ”ihmisen parhaan ystävän” kanssa.

Kuva: Mirkku Karvonen
Mallit: Sanni Julin ja Taki
Kuva: Pauli Purtilo

Jos hempeily alkaa jo kyllästyttää, tässä hieman toisenlainen lähestyminen aiheeseen.

Kuva: Tommi Ääri
Malli: Mona

Kiinnostuksen kohde, harrastus tai jopa ammatti yhdistää monia pareja. Seuraavana kuva meidän omasta Elsasta rakkaansa kanssa yhteisen intohimon parissa.


Kuva: Ville Ruusunen
Kuvassa kuvaamassa: Elsa Wellamo ja Arto Soini

Viimeinen kuva tulee hieman pidemmän saate tekstin kera. Tuomas Mäkelä lähetti minulle tämän kauniin kuvan ja jakoi myös tarinan kuvan takana.

” Lähdettiin Balin Jembranasta autolla yölautalle ja sillä Jaavan puolelle. Sieltä vuoren juurelle ja aloitettiin yön pimeydessä nousu huipulle. Huipulle tultaessa oli vielä pilkkosen pimeää ja paikkoja hapotti aika huolella. Meidän paikallinen opas oli ihan jäässä mutta suomalaiselle keli oli sellainen alkusyksyisen kirpakka. Pimeässä kivuttiin alas kraateriin keskelle rikkikaasuja kaasumaskit päässä ihailemaan sinisenä palavaa tulta joka elää aktiivisen tulivuoren kraaterissa omaa elämäänsä. 
Kun päästiin takaisin harjanteelle aurinko alkoi jo punata horisonttia ja etsin jo yöllä bongaamani paikan josta on upea näkymä happojärven yli kuunloisteessa lähes kolmen kilometrin korkeudessa. 
Kamera valmiiksi jalustalle säädöt kädet täristen kohdalleen ja intervallikuvaus päämme. gopro pyörimään ja sitten polvet pehmeinä kielekkeelle kysymään elämän tärkeintä kysymystä.”

Kuva: Tuomas Mäkelä

Oikein ihanaa ja rakkaudentäyteistä ystävänpäivää !

-Venla

Rakkautta ilmassa

Teksti: Venla Mantere
Kuvat: Ville Solkinen
Mallit: Venla Mantere ja Tuomas Mantere

Se olisi sitten jo helmikuu! Tälle kuulle osuu muun muassa ystävänpäivä, joten meillä Tähtäimessä omistetaan koko kuukausi rakkaudelle ja ystävyydelle. Näin kylmyyden ja vesisateen keskellä koen, että aivan paras tapa startata tämä aihe, on jakaa teille hieman kesäisiä pariskuntakuvia minusta ja miehestäni. Koska nämä kuvat onnistuivat mielestäni todella hyvin, kauniiden kuvien esittelyn lisäksi avaan myös hieman omia ajatuksiani siitä, miten saadaan onnistuneita parikuvia.

Oikeastaan minkälaisiin kuvauksiin tahansa, kuvaaja kannattaa valita tarkoin. Todennäköisimmin hyviä kuvia tulee, kun visiot kohtaavat jollain lailla toisiaan. Löytyy sellainen yhteinen sävel kuvien suhteen. Me otimme tämän parikuvaussession yhteydessä myös perhekuvia ja lapsikuvia, joten etupäässä oli tärkeää löytää sellainen kuvaaja, jonka uskoin saavan yhteyden myös lapsiin. Olen aiemmin tehnyt itse pariinkin otteeseen yhteistyötä Ville Solkisen kanssa, ja uskoin hänen sopivan hyvin näihin kriteereihin. Ja niin hän sopikin! Esimurkkukin lämpeni heti, kun kuvaaja tunnisti hänellä olevan rekvisiittana ”lolleja”.

Mutta takaisin parikuvaukseen. Itse olen jo melko tottunut pyörähtelemään kameran edessä. Vastaparina oleva aviomieheni ei kuitenkaan ole yhtä kokenut malli. Hänelle oli siis varmasti paljon hyötyä siitä, että kuvaaja osasi rentouttaa tilanteen jutustelulla ja toisaalta ohjata selkeästi. Kunnollisella mallinohjauksella saa kokemattomastakin mallista hyvin irti, ja itseluottamus toki kasvaa kuvausten aikana, kun malli saa kokemuksen siitä, että osaa.

Kuvasimme parikuvia Turun Ruissalossa kahdessa erilaisessa ympäristössä. Rannalla ja metsässä. Vaikka puhunkin kesäisistä kuvista, ne on itse asiassa otettu jo toukokuussa. Meille sattui kuitenkin oikein kaunis ja lämmin päivä, joten kesäisiltä nämä todella näyttävät. En ole aivan varma, tuliko idea kuvauspaikasta alunperin meiltä vai Villeltä. Se sopi kuitenkin aivan täydellisesti meidän parikuvauksellemme, sillä kummatkin miljööt, ranta ja metsä, ovat minulle ja miehelleni hyvin tärkeitä, olleet kummallekin lapsuudesta saakka. Uskon, että myös se auttoi eläytymään kuvissa.

Kuvattiin parikuvia sitten oman puolison kanssa tai toisen mallin kanssa, niihin usein halutaan aitoa tunnelmaa. Pariskunnalta tunne toki löytyy luonnostaan, mutta kokemattomalla mallilla saattaa olla vaikeuksia sen tuomisessa kameran läpi. Kokeneiden mallien kesken taas tunnettakin saattaa olla helpompi imitoida ja luoda siinä hetkessä. Toisaalta jonkin tasoista kemiaa on varmasti hyvä olla ihan luonnostaankin, jotta saadaan aidon näköisiä kuvia. Molemmissa tapauksissa on siis varmasti omat haasteensa. Koska näissä meidän kuvissamme on oikea aviopari, tunnetta ei tarvinnut näytellä, mutta tietysti kuvaaja joutui tekemään hieman hommia saadakseen tunteen esiin myös kuviin.

Kuten aina, myös parikuvauksiin mennessä, kannattaa miettiä tarkkaan, millaisia kuvia haluaa. Millaiseen käyttöön ne tulevat ja miten intiimejä niistä haluaa. Kuvauksissa tunne saattaa viedä mennessään, mutta olisi todella ikävää todeta jälkeen päin, että oikeastaan mitään käyttökelpoista ei tullutkaan. Näin voi käydä esimerkiksi siksi, että jokaisessa kuvassa pussaillaan, eikä sellaista kuvaa haluakaan laittaa profiilikuvaksi Facebookiin tai tauluksi seinälle. Toisaalta taas liian viralliset kuvatkin saattavat jäädä käyttämättä, jos kuviin haluttiin tunnetta näkyviin. Tätäkin asiaa kannattaa miettiä etukäteen, ja kertoa ajatuksensa myös kuvaajalle.

Tässä vielä näin mallin näkökulmasta kiteytettynä omat vinkkini onnistuneisiin pariskunta kuviin:

  • sopiva kuvaaja, joka osaa rentouttaa tilanteen ja ohjata malleja
  • tunnelmallinen miljöö, mieluiten sellainen, joka on pariskunnalle jollain lailla merkityksellinen ja auttaa virittäytymään tunnelmaan
  • huolellinen suunnittelu, miettikää missä haluatte julkaista kuvia, kuinka virallisia tai intiimejä niiden halutaan olevan

Millaisia ajatuksia teillä muilla on aiheeseen liittyen? Lisäisitkö tuohon listaan vielä jotain?

Rakkaudentäyteistä helmikuuta kaikille lukijoille!

– Venla

Sinä kelpaat tänään

Kannen kuva: Ilkka Mattila

Myönnän itsekin ajatelleeni monesti, että voin toteuttaa jonkin asian vasta, kun olen tietyn painoinen, näköinen tai kuntoinen. Joskus nämä ajatukset pohjaavat puhtaasti realismiin, mutta valitettavan usein kyse on jostain aivan muusta. Tämä teksti on osittain jatkopohdintaa viime viikkoiselle tekstille, joka käsitteli uuden vuoden lupauksia.

Kai kuvittelen välillä edelleenkin, että innostun paremmin vaikka treenaamisesta tai terveellisemmin syömisestä, jos ensin haukun ja morkkaan itseäni. Tai että painonpudotus ja kiinteytyminen onnistuvat paremmin ja nopeammin, jos joudun ennen tavoitteeseen pääsyä kulkemaan pelkissä kulahtaneissa vaatteissa ikään kuin rangaistuksena. Minulla tämä ei kuitenkaan toimi lainkaan.

Olen joutunut seuraamaan läheltä ja kaukaa muitakin samantyyppisiin projekteihin lähteneitä, ja sen perusteella uskallan jopa sanoa, että aika harvalla tuollainen ajatus toimii. Asiaa paljon pohdittuani uskon, että pohjimmiltaan syy on melko yksinkertainen. Rakkaus antaa enemmän voimaa kuin viha tai inho. Kuulostaa hieman imelältä, tiedän. Totta kuitenkin.

Kuvaan liitetty lainaus kuvaa hyvin ajatuksiani kehostani raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Kuva: Pekka Innanen
Lainaus: Amethyst Joy

Toivoisin, että jokainen ihminen rakastaisi itseään ja omaa kehoaan. Ei kukaan meistä ole täydellinen, mutta ei kai rakkaus sentään täydellisyyttä vaadi!? On ihan tervettä itsetuntemusta tunnistaa itsessään myös asioita, joista ei pidä, ja joita haluaisi kehittää. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, ettetkö ansaitsisi rakkautta, sekä itseltäsi ja muilta. Oikeastaan juuri halu kehittää itseään on mielestäni hyvin rakastettava piirre ihmisessä.

Kuinka rakkautta sitten voi osoittaa itselleen keskellä elämänmuutosta tai painonpudotusprojektia? Unohda erilaiset rankaisumenetelmät. Unohda tiukat dieetit. Unohda itsesi survominen tiettyyn muotiin. Lähde liikkeelle pohtimalla, mistä pidät itsessäsi. Mitkä ovat parhaat puolesi. Mieti sitten, mistä pidät. Sen jälkeen voit tarkastella tavoitettasi ja miettiä, mitä siihen pääsy edellyttää.

Etsi treenimuoto, josta nautit. Kuvassa minä ja mieheni kiipeilemässä.

Onko tavoitteesi pieni painonpudotus ja pidät tanssimisesta, ulkoilusta ja pastaruuista? Hemmottele itseäsi ilmoittautumalla kiinnostavalle tanssikurssille, nauti ulkona liikkumisesta aina kun se on mahdollista ja herkuttele runsaasti kasviksia sisältävillä pastaruuilla, jotka on valmistettu joko täysjyväpastasta tai papupastasta. Muistathan, että kunnolliset vaatteet ja urheiluvälineet tekevät treenaamisesta mukavampaa ja terveellisestä ruuasta saa helposti herkullista maustamalla kunnolla. Terveellinen elämä ei vaadi askeettisuutta.

Älä hemmottele itseäsi vasta tavoitteeseen päästyäsi vaan tee elämästäsi mielekästä myös matkan ajaksi. Silloin pystyt sitoutumaan projektiin paremmin, etkä luovuta helposti.

Vaikka tavoitteena olisikin terveellinen ruokavalio, joskus voi sortua sokerisiin herkkuihin ilman huonoa omatuntoa
Kuva: Juki Visuri

Jos taas lähdet toteuttamaan elämänmuutos-projektia itseinhon lähtökohdasta, ja kasaat hirveästi odotuksia sille mitä tapahtuu, kun olet tavoitteessa, tulet luultavasti pettymään joka tapauksessa. Kuten jo aiemmin manitsin, rakkaus on suurempi voima kuin inho. Tavoitteeseen pääsy saattaa olla haastavaa, jos ruoskit itseäsi loputtomiin, ja elämä alkaa tuntua kurjalta projektin aikana. Toisaalta, vaikka pääsisitkin tavoitteeseesi, se tuskin silmänräpäyksessä muuttaa suhtautumistasi itseesi ja omaan kehoosi. Saatat siis olla entistä onnettomampi maaliin päästyäsi, koska se ei taianomaisesti ratkaissutkaan kaikkia ongelmiasi.

Jos haluaisit uusia vaatteita, osta niitä mahdollisuuksien mukaan jo nyt. Painonpudotusta tavoitellessasi, valitse sellaisia vaatekappaleita, jotka istuvat hyvin myös hieman pienemmälle versiolle sinusta. Jos haluaisit itsestäsi kauniita kuvia, varaa aika valokuvaajalle nyt. Taitava kuvaaja osaa ikuistaa parhaat puolesi ja halutessasi vaikka ”piilottaa” muutaman kilon poseerauksia ja kuvakulmia pohtimalla. Jos haaveilet mainosmallin urasta, lähde tavoittelemaan sitä jo nyt.
Tarvittaessa ota ensimmäiseksi tavoitteeksesi oppia rakastamaan itseäsi.

Itsekin aluksi himmailin mallina ihan turhaan, koska ajattelin, etten kelpaisi. Asetin itselleni juurikin sellaisia toivottomia tavoitteita, joiden saavuttamisen jälkeen olisin sitten voinut tehdä sitä ja tätä. Ja nyt kokemuksesta voin kertoa, että tämä ei kyllä toiminut. Sitten hyppäsin vain rohkeasti kameran eteen kerta toisensa jälkeen, tutkin poseerauksia, jotka sopivat omalle kropalleni ja hain yhteistykumppaneiksi taitavia kuvaajia. Sen ansiosta olen saanut todella kauniita kuvia itsestäni huolimatta siitä, etten tällä hetkellä ole ihan tavoitepainossani tai -kunnossani. Eikä tämä kuitenkaan ole vaikuttanut treenimotivaatiooni mitenkään negatiivisesti, päinvastoin. Positiivisin mielin kaikki tuntuu helpommalta. Onhan se negailu kaiken kaikkiaan todella kuluttavaa ja syö jaksamista.

Erityisesti äitien ja isien kannattaa miettiä tarkkaan suhtautumistaan omaan kehoonsa. Miten toivoisit lapsesi ajattelevan itsestään? Näytä sinä mallia!
Kuva: Pekka Innanen

Iloisin mielin haasteita kohti!

-Venla

Lupauksia uudelle vuodelle

Kuva: Mikko Saxlund

Uusi vuosi ja uudet kujeet, eikös vain. Kuitenkin varmasti moni teistäkin teki jälleen vuoden vaihtumisen kunniaksi ne samat lupaukset, jotka hetken päästä osoittautuvat taas kerran aivan liian työläiksi toteuttaa tai ylläpitää.

Huonosta onnistumisprosentista huolimatta tuo uuden vuoden lupausten konsepti on mielestäni oikein mainio. Aina silloin tällöin on hyvä hieman summailla elettyä elämää, käydä läpi onnistumisia, saavutuksia, opittuja asioita ja tavoitteita tulevaan. On hyvä kannustaa itseään parempiin suorituksiin ja omaan täyteen potentiaalin.

Parhaimmillaan uuden vuoden lupaukset ovatkin itsetutkiskelun tuloksena syntyneitä ajatuksia siitä, miten voisi olla tulevana vuonna vielä onnellisempi. Tämän suhteen mennään kuitenkin mielestäni monesti hieman sivuraiteille, välillä tarkoitus meinaa olla jopa päinvastainen. Lupauksia tehdään väärin motiivein, ja siksi niitä on vaikea pitää. Jos itsetutkiskelu jää tekemättä, ja oma lupaus napataankin naistenlehdestä, saattaa siinä asetettu tavoite olla aivan liian kova omaan elämäntilanteeseen nähden.

Ja kyllähän media melko selvästi edelleenkin viestii sitä, millaisessa kropassa ihminen saa olla onnellinen. Varsinkin tähän aikaan vuodesta joka tuutista tulee mainoksia erilaisista laihdutuskeinosta ja treeniohjemista. Ennen ja jälkeen -kuvapareja käytetään usein näiden myymiseen. Ja kyllähän se ennen-kuva on aina melkoisen surkea. Siinä ei saa hymyillä vaan koko olemuksen tulee korostaa itseihnoa. Mielelläni näkisin sellaisia ennen-kuvia, joissa ihminen on innoissaan tulevasta projektista ja täynnä tarmoa. Uskon, että sellaisella asenteella on helpompi päästää tavoitteeseen ja ennen kaikkea saada niitä pysyviä tuloksia.


Kuvassa upea Elsa Wellamo
Kuva: Annika Marjamäki

Kannustan kyllä jokaista tekemään jonkin lupauksen viimeistään nyt. Toivon kuitenkin, että ne tehdään huolellisesti harkiten, ja myös pidetään.

Miten sellainen lupaus sitten tehdään? Aloita näin. Pohdi, mikä on viime aikoina tehnyt sinut erityisen iloiseksi tai erityisen pettyneeksi. Tutkiskele omaa elämäntilannettasi, miltä tuleva vuosi näyttää verrattuna edellisiin. Nyt sinulle alkaa luultavasti jo hahmottumaan melko selkeästi aihe, johon lupauksesi liittyy.

Mieti sitten, mitä haluat asian suhteen saavuttaa tänä vuonna. Tarkastele myös, millaisia haasteita asiaan liittyy. Pohdi sekä tavoitteeseen pääsemistä helpottavia että sitä vaikeuttavia seikkoja. Tarvitsetko tavoitteeseen pääsemiseksi apua läheisiltäsi tai ammattilaiselta? Voisiko tavoitteeseen pääseminen olla helpompaa, jos saisit apua? Onko sinun tässä kohtaa mahdollista saada apua lupauksesi toteuttamiseen?

Muotoile sitten lupauksesi tämän pohjalta. Valitse sellainen tavoite, joka ei toteudu aivan itsestään, mutta jonka toteutuminen vaikuttaa riittävän todennäköiseltä motivaation säilyttämiseksi. Muista, että lupaus on sinua varten, joten asian tulee kiinnostaa ennen kaikkea sinua. Ei ystävääsi, kumppaniasi, äitiäsi tai naistenlehden toimittajaa. Tarkistathan vielä lopuksi, että lupaus on ystävällinen ja kunnioittava sinua kohtaan.

Sitten olet valmis!

Kaunis Carita Wahlman Bodyloven äärellä
Kuva: Elsa wellamo

Koska erityisesti me naiset olemme usein aivan liian ilkeitä itsellemme, haluan vielä listata tähän muutaman esimerkin siitä, millaista lupausta en toivoisi kenenkään tekevän tänä vuonna.

  • Olen lihava, joten haluan laihduttaa painoindeksin määrittelemään normaalipainooni.
  • Olen herkkulakossa niin pitkään kuin jaksan
  • Aion rääkätä itseäni salilla, jotta saisin paremman vartalon

Ylläolevien sijaan voisit muotoilla lupauksesi esimerkiksi näin:

  • Haluan parantaa hyvinvointiani ja pudottaa hieman painoa
  • Pyrin vähentämään herkkujen syöntiä, tänä vuonna syön leivonnaisia ja karkkeja vain viikonloppuisin ja juhlissa
  • Haluan vahvistaa kehoani treenaamalla enemmän

Kun lupaus on mietitty ja muotoiltu, kannattaa tavoitetta hieman jakaa. Vuosi on todella pitkä aika, ja lupaus saattaa helposti elämän pyörteissä jäädä unholaan, ellei sen äärelle aika ajoin palaa. Aseta matkan varrelle pieniä välitavoitteita ja tarkastele vuoden mittaan, miten lupauksen täyttäminen sujuu. Saat tästä onnistumisen kokemuksia ja lisämotivaatiota. Tavoitteista jäädessäsi, saat uuden tsempin sen sijaan, että koko homma unohtuisi loppuvuodeksi.

Muistathan myös, että kaikkiin matkoihin kuuluu vastoinkäymisiä. Älä heitä hanskoja naulaan, jos narahdatkin jonain tavallisena maanantaina syömään suklaapatukan, vaikka karkkeja piti syödä vain viikonloppuisin. Lupausta treenaamisen lisäämisestä ei tarvitse unohtaa, jos talviflunssa pitääkin sinut sohvalla koko tammikuun. Aina voi hypätä takaisin matkaan tai tarvittaessa vaikka aloittaa kokonaan alusta. Älä ruoski itseäsi epäonnistumisista vaan iloitse onnistumisista.

Joskus tavoite jää saavuttamatta hyvästä syystä. Niin kävi tämän edellisvuotisen kesäkuntoon-projektini kanssa. Katkonaisilla yöunilla ja taaperon kanssa puuhatessa ei aikaa ja jaksamista treenille löytynytkään. En silti olisi voinut olla onnellisempi kuluneesta keväästä.

Oma lupaukseni tälle vuodelle on, että kokkaan joka kuukausi jotain sellaista, jota en ole tehnyt ennen. Tykkään kovasti ruuan laitosta, mutta liian helposti sitä jämähtää tuttuihin suosikkeihin.

Minulla on vuodelle myös toive. Haluaisin päästä pitämään mahdollisimman monta ihanaa workshoppia ja kuvaustapahtumaa tämän vuoden aikana. Tämä tietysti vaatii myös itseltäni hommia, ja niitä teen mieluusti.

Aion herkutella myös tänä vuonna
Kuva: Mikko Saxlund

Ihanaa vuotta 2020!

-Venla

Unelmiesi sinä -kuvaustapahtuma

Elsa kuvaushuumassa tapahtuman tiimellyksessä

Kuten aiemminkin mainitsin, tämän blogin kirjoittamisen lisäksi meillä on Elsan kanssa toinenkin yhteinen päämäärä. Haluamme auttaa mahdollisimman montaa ihmistä tuntemaan itsensä ihanaksi. Mikä olisikaan parempi keino siihen, kuin mukava kuvauspäivä ja muistoksi kauniit kuvat itsestä. Meidän mielestämme ei mikään, ja niin lähdimme suunnittelemaan Unelmiesi sinä -kuvaustapahtumaa.

Idea jonkinlaisen yhteisen tapahtuman järjestämisestä oli syntynyt jo aiemmin syksyllä, mutta varsinainen konsepti ammattimaisen boudoir-kuvauksen yhdistämisestä Body love -pohdintoihin syntyi melko yhtäkkiä, kuumimpaan pikkujouluaikaan, ja alkoi sitten saada vauhdilla tuulta alleen. Vaikka aikaa oli todella vähän, oli kummallakin lähes pakottava tarve saada tapahtuma järjestettyä vielä ennen joulua. Kun inspiraatio todella iskee, on sitä vaikea pysäyttää.

Ihana aviomieheni Tuomas pystyttämässä lavasteita

Kummallakin oli tietysti omat ajatuksensa siitä, mitä kuvauspäivän tulee sisältää, ja millaiset puitteet se vaatii. Lähtökohtana oli, että kokonaisuus olisi ihana hemmottelupäivä naisten kesken. Kuohuvaa, keskusteluja, kehuja ja kikatusta. Sellainen irtiotto arjesta. Kuohuviini oli tässä tilaisuudessa alkoholitonta, sillä halusimme pitää tapahtuman täysin päihteettömänä. Maljan nosto ja kilistely antoi kuitenkin mukavan alun päivälle. Toivoimme, että osallistujat olisivat mukana avoimin mielin ja valmiina jakamaan ajatuksiaan toistensa kanssa. Ja tämän suhteen meille kävi kyllä aivan loistava tuuri! Saimme tapahtuman täyteen ihania, rohkeita ja sydämellisiä naisia.

Elsa valokuvaajana piti tietysti erittäin tärkeänä sitä, että jokainen tulee onnistumaan kuvissa. Tämä varmistettiin kattavalla info-kirjeellä, jonka osallistujat saivat ennen tapahtumaa sekä itse tapahtumassa sillä, että jokainen nainen pääsi kameran eteen pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla saattoi hieman jännittää, mutta toinen kerta sujuikin jo paljon rennommin. Elsa sai jokaisesta osallistujasta upeita kuvia. Heidän luvallaan laitan tähän näytille niistä muutaman.

Upea Marika
Kuva: Elsa Wellamo
Kaunis Tytti
Kuva: Elsa Wellamo

Itse halusin haastaa naisia pohtimaan suhdettaan omaan kehoonsa, ja auttaa heitä rakastumaan itseensä yhä enemmän. Käytännön järjestelyistä pidin tärkeänä muun muassa sitä, että tarjoamme osallistujille lounaan. Tapahtuma kesti useamman tunnin, ja jokaisen piti saada loistaa koko päivän ajan. Tämä on tietysti paljon helpompaa kylläisenä. Koin tämän myös tietyllä tavalla periaatteellisena asiana. Inhoan sellaista itsensä näännyttämisen kulttuuria, joka tietyissä piireissä valitettavasti on vielä hengissä.

Lyhyestä valmisteluajasta huolimatta, saimme tapahtumalle upeat puitteet Ravintola Tammistosta. Kuvauspaikkana toimi esiintymislava, jonka edessä oli verho tarjoamassa kuvausrauhaa. Kuvausten välillä osallistujat saivat valmistautua kuvauksiin, seurustella ja lounastaa tilavassa ravintolasalissa. Lounas jälkkäreineen järjestyi Ravintola Tammiston puolesta. Se keräsi kovasti kehuja, enkä lainkaan ihmettele.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma sujui siis aivan mahtavasti. Saimme osallistujilta ihania palautteita, ja olemme Elsan kanssa itsekin erittäin tyytyväisiä järjestämäämme tapahtumaan. Kova työ kannatti, ja tämä projekti ainakin omalta osaltani vain lisäsi uskoa siihen, että yhteistyömme todella on erittäin hedelmällistä ja sujuvaa. Emmehän me muuten olisi millään kyenneet järjestämään näin paljon työtä vaativaa tapahtumaa niin pienessä ajassa. Ja hei, näitä tapahtumia on tietysti luvassa paljon lisää! Voin paljastaa, että ensi vuodelle on suunnitteilla vastaavanlaisia tapahtumia erilaisilla teemoilla. Niistä lisää pian!

Kuva: Elsa Wellamo

Ihanaa joulunaikaa!

-Venla

Miksi viihdyn kameran edessä

Kuva: Ilkka Mattila

Aiemmin kirjoitin siitä, miten alunperin päädyin kameran eteen. Siitä pääset lukemaan täältä. Nyt kerron, minkä takia hakeudun sinne aina uudestaan.

Olen aktivoitunut mallina hoitovapaani aikana, ja se onkin osaltaan myös tässä elämäntilanteessa korvannut tanssimista ja koreografioiden tekoa. Kuitenkin koko ajan enenevässä määrin myös mallina toimiminen on alkanut tuntua omalta jutulta, ja jatkan sitä taatusti, vaikka pian minut löytää myös tanssisalilta opettamassa useana päivänä viikossa.

Minulle malliharrastus on inspiraation etsimistä ja löytämistä, suunnittelua, stailausta, laittautumista, oman kehon tuntemista, itseluottamusta ja tiimityöskentelyä. Nautin tästä kaikesta! Kuten muussakin elämässä, tykkään suunnitella myös kuvaukset hyvin etukäteen. Toisaalta, joskus kuvaushetkellä syntyy se paras idea, ja olisi täyttä tuhlausta jättää se käyttämättä vain siksi, että suunnitelmissa oli jotain muuta. Mielestäni parhaimmat kuvaussessiot ovatkin yhdistelmä huolellista suunnittelua ja luovaa hulluutta.

Tämän kuvauksen alkuperäinen idea oli hieman toisenlainen, mutta niin vain tästä extempore-virittelystä tulikin yksi suosikkikuvistani tuosta setistä.
Kuva: Mikko Saxlund

Nautin kuvauksista, koska niissä saan toteuttaa itseäni. Tuntuu aivan mahtavalta nähdä oma idea valmiina kuvana. Kuvaan melko paljon TFCD-yhteistöitä ja niissä usein suunnittelemme kuvauksen ainakin jossain määrin yhdessä kuvaajan kanssa. Idea voi tulla kummalta tahansa, mutta usein näissä yhteistöissä otetaan vastaan myös toisen visioita, sillä tarkoituksena on saada kummallekin mieluisia kuvia käyttöön. Jos synkkaa hyvin, saadaan joskus luotua jokin yhteinen idea, joka on paljon parempi kuin kummankaan alkuperäinen visio. Se on tiimityötä parhaimmillaan.

Tässä kohtaa on varmaan myös myönnettävä, että kyllä minä pidän huomiosta. Olen esiintynyt aivan pienestä pitäen, ja sitä kautta tottunut olemaan valokeilassa. Siinä jotenkin sytyn ja löydän aivan uuden version itsestäni. Mallilla ei yleensä ole suurta yleisöä, mutta siinäkin esiinnytään. Kameralle. Kameran edessä olo saa esiintymislavalla olon lailla kaiken ylimääräisen katoamaan. Sitä keskittyy vain siihen hetkeen ja omaan suoritukseen. Se on upea tunne, johon jää koukkuun.

Joskus malli saa yleisöä. Yksi parhaista ”mallihetkistäni” on ehdottomasti olllut tätä kuvaa ottaessa, kun pieni tyttö sanoi haltioituneena äidilleen ”Äiti, kato, tuolla on ihan oikea keiju”
Kuva: Jari Murtomäki

Tiedän monen saaneen myös lisää itseluottamusta valokuvaussession myötä. Taitava valokuvaaja osaa huomioida mallin, nähdä hänet kauneimmillaan ja ikuistaa sen. On voimaannuttavaa katsoa kauniita kuvia itsestään. Kyllä minäkin piristyn, kun näen onnistuneita kuvia itsestäni. Erityisen paljon ne piristävät sellaisena päivänä, kun olo ei jostain syystä olekaan kovin viehättävä. Yksi minun ja Elsan yhteisistä tavoitteista tämän blogin lisäksi onkin järjestää mahdollisimman monelle tilaisuus nähdä itsensä upeana.

Tällä kuvalla mainostimme Elsan kanssa järjestämäämme kuvaustapahtumaa. Tapahtuma on muuten tänään, myöhemmin kuulette siitä lisää.
Kuva: Elsa Wellamo

Voimaannuttava valokuvaus on tällä hetkellä pinnalla eikä syyttä. Onhan se konseptina todella hieno. Kuitenkin siihen liittyy myös suuri vaara, sillä kaikki valokuvaajat, taitavat ammattilaisetkaan, eivät sovi kuvaajiksi voimaannuttavaan kuvaukseen. Väärän kuvaajan kanssa lopputulos saattaa olla pahimmassa tapauksessa jopa täysin päinvastainen, kuin mitä toivoit. Jos siis harkitset kokemattomana kuvattavana voimaannuttavaa kuvausta, olethan tarkka, kenen kameran eteen hyppäät.

Kuvat voivat myös antaa perspektiiviä omaan itseen. Kuvaaja saattaa nähdä minussa jotain sellaista, jota en itse näe, ja onnistua tallentamaan sen kortille. Mallina pääsen siis aina välillä kasvattamaan myös itsetuntemustani. Olen hyvin iloinen ja tavallisesti hymyilen paljon. Hymyilen paljon myös kuvissa, ja siksi monet kuvaajat lähestyvätkin minua juuri halutessaan iloisia kuvia. Niitä on aina mukava ottaa, mutta mielenkiintoisimmat tarjoukset ovat kyllä niitä, joissa pyritään kaivamaan minusta esiin jotain uutta. Suurimmat onnistumisen tunteet tulevat silloin, kun on haastanut itsensä kunnolla.

Jukka lähestyi minua juuri sillä ajatuksella, että haluaa kuvata jotain, mitä portfoliostani ei vielä löydy. niin syntyi muun muassa tämä kuva.
Kuva: Jukka Jalkanen
Aiemmin olin sitä mieltä, ettei minusta saa selinmakuulla hyvää kuvaa. Ilkka tartui tähän haasteeseen.
Kuva: Ilkka Mattila

Jokaisella mallilla on tietysti omat motiivinsa ammattiin tai harrastukseen, ja tässä kerron vain omista ajatuksistani. Kuitenkin uskon, että varsinkin monet harrastajamallit samaistuvat näihin mietteisiin. Tästä olisi toki mukava kuulla kommentteja. Mikä saa sinut palaamaan kameran eteen? Tai vaihtoehtoisesti, miksi haluaisit kameran eteen?

– Venla

Kuinka päädyin kameran eteen

Kuva: Pekka Innanen, Malli: Venla Mantere
Kuva: Pekka Innanen

Jos minun pitäisi profiloida itseni taiteilijana, sanoisin ilman muuta olevani ensisijaisesti tanssija ja koreografi. Myös opettajan, ohjaajan ja valmentajan roolit liittyvät hyvin voimakkaasti taiteilijaminääni. Olen harrastanut tanssia eri muodoissaan yhteensä jo lähes 25 vuoden ajan, mikä on melko pitkään 27-vuotiaalle. Toisin sanoen, olen tanssinut aina. Kokemusta ohjaamisesta ja opettamisestakin on kertynyt jo kymmenisen vuotta.

Valokuvamalliksikin päädyin alunperin juuri tanssiharrastukseni myötä. Tanssiryhmän promokuviin poseeratessa huomasin, miten mukavaa kameran edessä oli. Pidin myös siitä, miten suoran palautteen sai heti kameran näytöltä, ja suoritusta pystyi näin myös parantamaan hetkessä. Ylipäätään tämä tanssillisten still-kuvien suunnittelu oli hyvin mielenkiintoista. Ryhmän vastaavana koreografina sanoisin olleeni melko hyvin perillä siitä, millaiset liikkeet olivat lavalla näyttäviä. Valokuvissa toimivat kuitenkin osittain aivan erilaiset liikkeet.

Ensimmäisiä kuvauksiani vuonna 2015.
Kuva: Veijo Lindgren

Aloitin malliharrastuksen nelisen vuotta sitten, mutta viimeisen vuoden aikana olen aktivoitunut siinä erityisesti. Muuttaessani Vantaalle muutama vuosi sitten, ohjaamani tanssiryhmät jäivät Turkuun. Jonkin aikaa kävin vetämässä tunteja Turussa säännöllisesti, mutta sitten lapsiperheen kiireet veivät osansa. (Elämäntilanteestani johtuen en ole vielä aloittanut uusia ryhmiä tänne pääkaupunkiseudulle, mutta nyt perheen pienimmän olessa jo reipas taapero, alkaa tämä kutkutella kovasti.)

Kuluneen vuoden aikana olen siis tanssinut vähemmän kuin koskaan, ja siksi on ollut aivan mahtavaa päästä purkamaan luovuutta kameran edessä. Pienet lisätienestitkään eivät tietenkään ole olleet haitaksi, pakko myöntää. Olenhan nyt ollut hoitovapaalla kahdestakin työstä, sekä päivätyöstäni avustajana että kakkostyöstäni tanssinopettajana.

Tanssijana, koreografina ja mallina haen oikeastaan täysin samoja asioita. Haluan sekä haastaa että toteuttaa itseäni. Haluan näyttää upealta ja taitavalta, mutta samalla välittää ilosanomaa siitä, että kuka vain voi halutessaan olla näitä asioita. Molemmat vaativat (ja kehittävät) kehonhallintaa, luovuutta ja tiimityöskentelytaitoja. Molempiin myös sisältyy laittautumista ja esiintymistä, joista pidän kovasti. Mallina minulle on ollut huimasti hyötyä tanssitaustastani. Uskon myös, että kokemukseni mallina tuo uusia ulottuvuuksia tanssin opettamiseen ja koreografioiden tekemiseen.

Kuva: Mikko Saxlund

Vaikka varsinaisesti malliharrastukseni on melko tuore, täytyy tässä kuitenin mainita, että olenhan kuitenkin aikanaan suorittanut mallikoulunkin. Tämä oli vuonna 1997 ollessani 5-vuotias. Kurssi ei kuitenkaan saanut minua innostumaan alasta, sillä poseeraaminen ja kahdeksikon kävelyt tuntuivat silloin tylsältä verrattuna tanssitunteihin. Kykyni kuitenkin huomattiin jo silloin, sillä minulle tarjottiin keikkaa kurssin jälkeen. Rakas äitini kuitenkin vesitti urani tässä kohtaa. Sittemmin hän on kuitenkin ollut hieman kannustavampi muun muassa käymällä vetämilläni tanssitunneilla ja jakamalla blogikirjoituksiani omalla Facebook-tilillään. Kiitos, äiti!

Näin jälkeenpäin mietittynä, myös nuoruuden työkesät eräässä suositussa naantalilaisessa teemapuistossa ovat tuoneet hyvin paljon kokemusta kameran edessä olemisesta. Tuolla tuli työskenneltynä yhteensä kuutena kesänä, joten keikistelen luultavasti hyvin monessa perhealbumissa – niin kotimaassa kuin kauempanakin. Vielä viime kesänä ainakin oli myös mahdollista ostaa postikortti tutulla naamalla samalla kuin kävimme lasten kanssa tervehtimässä muumiperhettä.

Teinivuosien kesätyöpaikkani. Tunnistatko minut kuvasta?
Kuva: Janne Aro
Assistentit: Mikko Virtanen, Markku Vuotila

Pakko sanoa, että tämä näin aktiiviseksi harrastajamalliksi päätyminen on yllättänyt minut itsenikin. Toisaalta se on kuitenkin koko ajan tuntunut hyvin luonnolliselta. Näin jälkeenpäin mietin väkisinin, olisinko mahdollisesti lähtenyt tälle polulle jo aiemmin, jos mittani olisivat edes hieman mallille tyypillisemmät. Vastausta en tietenkään tiedä, ja eihän sillä ole mitään väliäkään. En jossittele siksi, että olisin toivonut toimineeni toisin. Jossittelen siksi, että joku lukijoista saattaa juuri nyt miettiä samoja asioita, harkita malliksi lähtemistä tai muun uuden harrastuksen aloittamista.

Toivottavasti tämä inspiroi uskaltamaan!

-Venla