Kenet haluan kuvaamaan rakkaimpiani

Kansikuva: Ville Solkinen
Teksti: Venla Mantere

Rakkausteema jatkuu vielä. Tänään kirjoitan poikkeuksellisesti tilaajan eli maksavan asiakkaan roolissa. Aiheena lapsi- ja perhekuvat eli rakkaimpieni kuvauttaminen.

Olen itse mallina paljon TFCD-periaatteella, ja koen kuvaajan roolin hyvin erilaisena niissä yhteistöissä verrattuna tilanteisiin, joissa olen itse palkannut kuvaajan. Pakko kuitenkin heti sanoa, että suurin osa kuvaajista suhtautuu myös TFCD-projekteihin hyvin ammattimaisesti. Käytännössä tämä ero ei siis useinkaan ole lainkaan niin suuri, kuin mitä se ajatuksen tasolla itselleni on.

Tämä kuva otettiin TFCD-periaatteella, mutta olimme mieheni kanssa niin tyytyväisiä näihin masukuviin, että myöhemmin palkkasimme Markun ottamaan newborn-kuvat ja perhekuvia.
Kuva: Markku Nurminen

Siinä, missä TFCD-yhteistyössä harrastetaan yhdessä, maksavana asiakkaana odotan saavani kokonaisen palvelun alusta loppuun. Käytännössä toivon kuvaajan kuuntelevan hyvin tarkasti toiveeni kuvien suhteen, ja toisaalta kertovan jo tilausta tehdessä, jos tavoittelemani tyyli ei jostain syystä sovikaan hänelle toteutettavaksi. Erittäin mielelläni kuitenkin kuuntelen myös kuvaajan ideoita. Ideoiden tarjoaminen osoittaa, että hän on perehtynyt aiheeseen, ja toisaalta hän tietää itse, minkälaisten kuvien otto onnistuu häneltä parhaiten.

Kuvaustilanteessa toivon kuvaajan osaavan yhdistää roolinsa sekä taiteilijana että asiakaspalvelijana. Erityisesti lapsia kuvatessa hänen on kyettävä olemaan todella läsnä kuvattavalle ja keskittyttävä hyvin suurelta osin hänen ohjaamiseensa. Siksi kuvaajan tulee olla todella varma taidoistaan, ylimääräiseen säätämiseen ei usein ole aikaa. Pitkäjänteistä poseeraamista on myös harvoin tarjolla eli kuvat on saatava otettua heti, kun tulee sopiva tilaisuus.

Kun kyseessä on maksullinen kuvaus, koen selkeän hinnoittelun todella tärkeäksi. Olen äitien keskustelupalstoilta lukenut useammankin tarinan siitä, miten tilattu lapsikuvaus on epäonnistunut, ja usein tähän on liittynyt myös se, että kuvauksen hinta onkin noussut reilusti yli odotetun. En osaa tietenkään tarkemmin sanoa, onko kyseessä ollut epäselvä hinnoittelu vai väärinymmärrys asiakkaan osalta, ehkä yhdistelmä molempia. Kuitenkin hinnastoa kootessa on hyvä huomioida, että jokaiselle tilaajalle perusasiatkaan eivät ole selvillä etukäteen, vaan ne on hyvä selittää tarkasti. Tällaisia väärinymmärryksen paikkoja ovat helposti esimerkiksi valmis kuva (= käsitelty digimuotoinen kuva) vs. printtikuva (= valmis printattu paperinen kuva) sekä kuvien käyttöön ja tekijänoikeuksiin liittyvät seikat.

Lilja 1v ja pupu
Kuva: Markku Nurminen
Lilja 2v ja puput
Kuva: Ville Solkinen

Meidän perheen kuvat on otettu useimmiten sellaisella hinnoittelulla, että kuvaukseen kuuluu jokin pieni määrä kuvia, ja etukäteen sovitusta lisämaksusta kuvia voi ostaa lisää. Tämä on ollut mielestäni asiakkaan näkökulmasta todella toimiva systeemi. Mikäli kuvia kuuluisi pakettiin valmiiksi enemmän, olisi hinta korkeampi ja harmitus suurempi, jos loisto-otoksia ei saataisikaan ”koko rahan edestä”. Toisaalta tämä varmasti myös motivoi kuvaajaa ottamaan kuvia enemmän kuin mitä sovittiin, sillä hänellä on mukana se optio lisätienesteihin. Ja meillä onkin aina käynyt niin, että kuvia on ostettu enemmän, kuin pakettiin kuuluva määrä, sillä hyviä on tullut niin paljon. Lisäksi joskus parhaat kuvat ovat niitä, joita ei ole etukäteen suunniteltu, vaan kuvaaja on napannut kuvauksiin valmistautumisen yhteydessä. Sellaisten kuvien olemassaolo on mielestäni juuri sitä hyvää asiakaspalvelua ja pelisilmää.

Tässä täydellinen esimerkki tuollaisesta suunnittelemattomasta kuvasta, josta tuleekin suosikki. Isi rauhoitteli Liljaa sylissä newborn-kuvausten lomassa.
Kuva: Markku Nurminen

Lisäksi kuvaajan on hyvä kertoa asiakkalle selkeästi kuvan tekijänoikeuksiin ja käyttöoikeuksiin liittyvät seikat. Ellei toisin sovita, kuvaajallehan jää oikeus esimerkiksi käyttää ottamiaan kuvia portfoliossaan vaikka nettisivuillaan, mutta mielestäni niin tekeminen ilman mitään erillistä infoa asiasta olisi todella tökeröä. Moni kuitenkin kokee, ettei halua lastensa kuvia lainkaan internettiin, joten tuollainen yllätys saattaa tuoda paljon pahaa mieltä, vaikka kuvaaja jälkikäteen poistaisikin kuvan pyynnöstä. Ja toisaalta löytyy varmasti myös paljon meitä, jotka eivät ole asiasta yhtä tarkkoja ja antavat kuvaajalle luvan kuvien julkaisuun.

Ja viimeiseksi sitten ne valmiit kuvat. Ne toivon saavani juuri silloin, kun olemme sopineet tai aiemmin. TFCD-periaatteella otettuja kuvia voi joskus joutua odottamaan hieman pidempään, ja joskus luvattu aikataulu voi venyä muun muassa palkallisten töiden priorisoimisen takia. Ja tämähän on ihan ok. Maksavana asiakkaana kuitenkin odotan saavani kuvat sovitun aikataulun mukaisesti.

Joskus minulta on kysytty toiveita myös kuvien ediitin suhteen, ja tämä on ollut mieluinen lisäpalvelu. Ajattelen myös, että perhekuvat tulisi saada käyttöön ilman kuvaajan vesileimaa. Tästä voi sopia vielä tarkemmin, että esimerkiksi omaan valokuva-albumiin tai tauluksi voi teettää kuvia, joissa ei ole vesileimaa, mutta somessa julkaistessa laitetaan se vesileimallinen. Jotkut kuvaajat toimittavatkin kuvat sekä leimalla että ilman.

Siskokset
Kuva: Ville Solkinen

Tässä vielä tiivistettynä toivelistani palkkaamalleni lapsi- ja perhekuvaajalle

  • Kuuntele ja kunnioita toiveitani, tarjoa kuitenkin myös omia ideoita
  • Kerro rehellisesti, mikäli et usko suoriutuvasi toiveistani
  • Esittele hinnastosi selkeästi
  • Hae heti kontaktia lapsiin ja ohjeista heitä ikätasonsa mukaan
  • Mikäli haluat vanhempien auttavan lapsikuvauksen yhteydessä, ohjeista selkeästi. Uskalla myös sanoa, jos vanhemmat ovat enemmänkin tiellä tai ohjaavat lapsen huomiota väärään suuntaan
  • Muista, että joskus on kuvausteknisesti tyydyttävä vähempään, sillä vanhempana haluan ennemmin sen kuvan, jossa lapsellani on ihana luonnollinen hymy
  • Toimita kuvat sovitun ajan sisällä
Meidän perhe. Asetelman ei tarvitse olla perhekuvassa täydellinen, kunhan tunnelma on
Kuva: Ville Solkinen

Nauruntäyteisiä kuvaushetkiä!

– Venla

Mallin puolison ajatuksia harrastuksesta

Teksti: Tuomas Mantere

Minulla on ilo ja kunnia toimia blogin toisen perustajan, Venlan, puolisona. Lisäksi meillä on perheessämme kaksi lasta… ja lisää tulossa. Voitaneen sanoa, että eletään aika täyttä elämää ja ihanaa on (välillä siis sitäkin).

Välillä olen toiminut vaimoni kuvissa rekvisiittana
Kuva: Ville Solkinen

Vanhana ”narsistina” ensimmäinen ajatukseni, kun Venla pyysi minua kirjoittamaan ajatuksistani puolisona, oli: Mitä minä siis saan siitä, että Venla malleilee? Ja no, ensin ajatuksiani tästä. Minusta on todella mukavaa nähdä vaimostani kauniita kuvia. Lisäksi se, että vaimollani on harrastus, jossa hän saa toteuttaa itseään ja josta hän pitää, tuo arkeemme hauskoja ja joskus hieman absurdeja puheenaiheita, kuten vaikkapa ”kuinka hypätä kalliolla niin että näyttäisi lentävänsä kuvassa” (kuulemma helvetin monella toistolla ja mustelmilla nilkoissa). Parasta, mitä kuvausharrastus on tuonut on kuitenkin se, että puolisoni taaperoikäisen lapsemme äitinä on kuvauksissa oma itsensä ja palaa kuvauksista aina innoissaan antaen perheellemme enemmän, kuin mihin hänellä oli virtaa sinne lähtiessä.

Tässä tämä lopputulos kalliolla hyppelystä
Kuva: Janne Aro
Assistentit: Mikko Virtanen ja Markku Vuotila

Yleisellä tasolla mikä tahansa intohimonaihe elämässä, ”suola” arjen seassa pitäisi jokaisella olla. Asenne joillakin työtä kohtaan on toki myöskin sellainen, että se riittää pitämään elämän mielenkiintoisena eikä siinäkään ole mitään väärää, mutta oma kokemukseni on se, että mitä enemmän kaikkea tekee, sitä onnellisempi on. Ei välttämättä hetkessä, mutta viimeistään jälkikäteen elettyä elämää muistellessa. Ajattele vaikkapa viime vuotta. Montako sellaista iltaa muistat, joina et tehnyt mitään ja sitten verrokkina mieti parhaita hauskimpia muistoja. Ainakin omalla kohdallani ne ovat kamalan hösellyksen ja häsläyksen sekaisia kokonaisuuksia joissa univeloissa on heiluttu kavereiden taikka perheen kanssa menemään pitkin Suomea tai maailmalla.

Tämä kuva syntyi extempore-reissulla Turkuun. Kuvaukset oli sovittu edellisenä iltana ja matkan varrelta haettiin kuvausvaatteita ja täydennystä meikkipussiin. Heitettiin äiti kuvauksiin ja sillä aikaa käytiin Pappalassa.
Kuva: Tommi Ääri

Venlan kuvauskeikat ovatkin usein meille koko perheen ponnistuksia, jolloin minä hoidan sitten tyttöjämme tai viemme Venlan kuvauksiin ja keksimme tyttöjen kanssa sitten siksi aikaa jotain kivaa tekemistä. Eli juuri sitä sähellystä, joka maistuu kaikkein eniten elämältä. Minä saan viettää tytärteni kanssa aikaa kahdestaan taikka kolmistaan, ja lopulta vielä kauniista vaimostani kivoja kuvia niin kylläpä kelpaa.

Suosittelen siis puolison kannustamista malliksi kaikille, jotka eivät ahdistu ajatuksesta, että kuvat näkee joku muukin, ja se kuinka kuuman kumppanin on onnistunut hankkimaan ei jää ikiaikaiseksi salaisuudeksi. Erityisesti Venlan tekemät tfcd-keikat ovat tuoneet paljon iloa hänelle, ja sitä kautta myös minulle.

Vinkkinä nyt vielä henkilöille, jotka alkoivat hautomaan ideaa: sopikaa etukäteen millaisia kuvia haluatte otattaa itsestänne/nähdä kumppanistanne ja en voi alleviivata tuota etukäteen osaa tarpeksi. Jälkikäteen siitä tulee riita, jos ei ole ollut selvillä, mikä kummastakin on hyvän maun raja ja mikä liian intiimiä. Olkaa rehellisiä ja tehkää tarvittaessa kompromisseja. Minä luotan kauniiseen vaimooni ja tiedän, että häntä ei kukaan taivuttele ottamaan sellaisia kuvia, jotka eivät ole yhdessä sopimamme mukaisia.

Tässä tämänhetkinen suosikkikuvani vaimostani.
Kuva: Tommi Ääri

Malleja suuresti arvostaen,

Tuomas ”Venlan parempi puolisko”

Ystävänpäivän kuvaspesiaali feat. Tähtäimessä Talkroom

Juhlapäivän kunniaksi pyysin Elsan kanssa perustamamme keskusteluryhmän, Tähtäimessä Talkroomin, jäseniltä teemaan sopivia kuvia. Sainkin aivan ihania rakkaus- ja ystävyysaiheisia kuvia, ja mielelläni jaan ne tässä teidän kaikkien iloksi.

Ensimmäinen kuva on Janne Kärkkäisen sarjasta ”Tyttöjen välisestä ystävyydestä”.

Kuva: Janne Kärkkäinen
Malleina Petra ja Varpu

Hääkuvat kuuluvat tietysti aika oleellisesti rakkauspostaukseen, eikö vain?

Kuva: Janne Kärkkäinen
Kaunis hääpari: Laura ja Mikko

Alla kuva omista häistäni. Tämä on otettu kirkon pihalla, heti vihkimisen jälkeen.

Kuva: Markku Nurminen
Hääpari: Venla ja Tuomas Mantere

Sain myös pari kuvaa, joissa poseerataan yhdessä ”ihmisen parhaan ystävän” kanssa.

Kuva: Mirkku Karvonen
Mallit: Sanni Julin ja Taki
Kuva: Pauli Purtilo

Jos hempeily alkaa jo kyllästyttää, tässä hieman toisenlainen lähestyminen aiheeseen.

Kuva: Tommi Ääri
Malli: Mona

Kiinnostuksen kohde, harrastus tai jopa ammatti yhdistää monia pareja. Seuraavana kuva meidän omasta Elsasta rakkaansa kanssa yhteisen intohimon parissa.


Kuva: Ville Ruusunen
Kuvassa kuvaamassa: Elsa Wellamo ja Arto Soini

Viimeinen kuva tulee hieman pidemmän saate tekstin kera. Tuomas Mäkelä lähetti minulle tämän kauniin kuvan ja jakoi myös tarinan kuvan takana.

” Lähdettiin Balin Jembranasta autolla yölautalle ja sillä Jaavan puolelle. Sieltä vuoren juurelle ja aloitettiin yön pimeydessä nousu huipulle. Huipulle tultaessa oli vielä pilkkosen pimeää ja paikkoja hapotti aika huolella. Meidän paikallinen opas oli ihan jäässä mutta suomalaiselle keli oli sellainen alkusyksyisen kirpakka. Pimeässä kivuttiin alas kraateriin keskelle rikkikaasuja kaasumaskit päässä ihailemaan sinisenä palavaa tulta joka elää aktiivisen tulivuoren kraaterissa omaa elämäänsä. 
Kun päästiin takaisin harjanteelle aurinko alkoi jo punata horisonttia ja etsin jo yöllä bongaamani paikan josta on upea näkymä happojärven yli kuunloisteessa lähes kolmen kilometrin korkeudessa. 
Kamera valmiiksi jalustalle säädöt kädet täristen kohdalleen ja intervallikuvaus päämme. gopro pyörimään ja sitten polvet pehmeinä kielekkeelle kysymään elämän tärkeintä kysymystä.”

Kuva: Tuomas Mäkelä

Oikein ihanaa ja rakkaudentäyteistä ystävänpäivää !

-Venla

Vanhemmuus: Rakkautta puhtaimmillaan

Teksti ja Kuvat Elsa Wellamo

Helmikuu tuntuu juuri oikealta ajankohdalta jakaa ja muistella lämpöisiä tunteita, rakkautta ja syvää ystävyyttä menneiden kuvausten parissa. Itse en varsinaisia parisuhdekuvia juurikaan ole ehtinyt vielä kuvaamaan, mutta niiden sijaan olen saanut muutaman herkullisen tilaisuuden ikuistaa vanhempia lapsineen yhteisten hetkien äärellä.

Kannen kuva muun muassa on ihan ensimmäisiäni luonnonvalolla otettuja potretteja. Ystäväni Nina huikkasi ovelta lapsineen, että ”me tultiin nyt kahville.” Parasta! Kunpa ihmiset tekisivät enemmänkin juuri noin. Olin jo aiemmin ihastunut keittiön ikkunasta tulvivaan valoon. Ja kun kuusivuotias Oona kehräsi äitinsä sylissä, kiitin universumia, että kamera oli valmiina asemissa pöydän reunalla.

Mitä voi kuvaaja tehdä vapaa-iltanaan, kun Suomen kesä tarjoaa parastaan? Niityt tuoksuvat ja ilta-aurinko on pehmeimmillään. – Soittaa ystävälleen ja kysyä tätä kuvattavaksi 🙂 Kiitos Marko ja Oskari äkkilähdöstä jalkapalloilusta ja kikkailuista.

Loppukesäinen korkealle kasvanut niitty, ilta-aurinko ja isän ja pojan yhteinen hetki.
Marko Tikkinen poikansa Oskarin kanssa.

Sitten lisää spontaaneja tilanteita. Ohikiitävä hetki äidin ja tyttären välillä. Teini-ikäinen ihana ja äiti, joka kaappas syliin.

Outi ja Liza Ojanen <3

Yksi suurimpia luottamuksen osoituksia oli saada kunnia kuvata ystäväpariskunnan esikoisen odotuskuvat. Onnea tässä vielä masussa kasvavasta aarteesta, joka on nyt jo reilun puolentoista vanha.

Sweet belly kisses at sunset . Ira & Peetu Lehmus

Usein kehoitetaan etsimään kuvaajaksi kokenutta tekijää, niin teen itsekin. Varmaa laatua hakiessa se onkin turvallisin ja usein tuloksekkain tapa. Mutta jostain se aloittelevakin kuvaaja ponnistaa, ja kannuksensa kaivaa. Siksi koin itseni onnekkaaksi, että ympärilläni oli ystäviä, joiden kanssa harjoitella.

Sinun ei siis myöskään tarvitse olla mikään kokenut malli uskaltautuaksesi kameran eteen. Jokainen on kuvan arvoinen ja me kuvaajat niin aloittelijat kuin kokeneemmatkin teemme parhamme, että sinusta / teistä otetaan silkkaa hunajata.

Ja kuten olen edellä spontaaniudesta maininnut pariinkin otteeseen, se helmein hetki ei todellakaan odota, että alat kaivamaan kameraasi laukun pohjalta, olohuoneen tai komeron nurkasta. Omat rakkaimmat kuvani on nimenomaan otettu ihan arjessa. Ei suunniteltuina eikä erikseen johonkin tiettyyn lokaatioon matkustettuna, vaan tässä just nyt sun ja mun, meidän kesken.

Sitäpaitsi mikään ei pilaa aitoa tunnelmaa yhtä tehokkaasti kuin valtaisa säätö ja täydellisyyttä hakeva hinkkaus oikeaoppisen valaistuksen tai taustan löytämiseksi. Mitäs sitten, jos taustalla on maalamaton kaapinovi ja petaamaton sänky. Nappaa lähäri, jos tausta tarjoaa kuraa.

Sydämeen voit tallentaa kyllä jotain, mutta kameralla varmistat sen säilyvyyden. Saatat sattumalta kuvata kallisarvoisimman palasen elämästäsi just nyt.

Ja kuin alleviivaukseksi aiempaan, tämä kuva minusta tyttäreni Mooran kanssa kesällä 2013 on ainoa otettu. Koska olen aina vain itse kameran takana kuvaamassa heitä… Perus. Kengättömät suutarin lapset. Enkä voi edes kuvakredittejä jakaa, koska onneton en muista kenen käteen kännykkäni tuolloin ojensin. Onneksi ojensin. Kiitos hälle.

Ikuista hetki.

”The greatest thing you’ll ever learn is just to love and be loved in return” -Eden Ahbez-

Ja näin jo ennalta toivotan kuumaa tai ainakin suloisen lämmintä tunnelmaa tulevalle Valentinen päivälle 14.2. Rakkautta ihmiset!

<3 :lla Elsa Wellamo

Rakkautta ilmassa

Teksti: Venla Mantere
Kuvat: Ville Solkinen
Mallit: Venla Mantere ja Tuomas Mantere

Se olisi sitten jo helmikuu! Tälle kuulle osuu muun muassa ystävänpäivä, joten meillä Tähtäimessä omistetaan koko kuukausi rakkaudelle ja ystävyydelle. Näin kylmyyden ja vesisateen keskellä koen, että aivan paras tapa startata tämä aihe, on jakaa teille hieman kesäisiä pariskuntakuvia minusta ja miehestäni. Koska nämä kuvat onnistuivat mielestäni todella hyvin, kauniiden kuvien esittelyn lisäksi avaan myös hieman omia ajatuksiani siitä, miten saadaan onnistuneita parikuvia.

Oikeastaan minkälaisiin kuvauksiin tahansa, kuvaaja kannattaa valita tarkoin. Todennäköisimmin hyviä kuvia tulee, kun visiot kohtaavat jollain lailla toisiaan. Löytyy sellainen yhteinen sävel kuvien suhteen. Me otimme tämän parikuvaussession yhteydessä myös perhekuvia ja lapsikuvia, joten etupäässä oli tärkeää löytää sellainen kuvaaja, jonka uskoin saavan yhteyden myös lapsiin. Olen aiemmin tehnyt itse pariinkin otteeseen yhteistyötä Ville Solkisen kanssa, ja uskoin hänen sopivan hyvin näihin kriteereihin. Ja niin hän sopikin! Esimurkkukin lämpeni heti, kun kuvaaja tunnisti hänellä olevan rekvisiittana ”lolleja”.

Mutta takaisin parikuvaukseen. Itse olen jo melko tottunut pyörähtelemään kameran edessä. Vastaparina oleva aviomieheni ei kuitenkaan ole yhtä kokenut malli. Hänelle oli siis varmasti paljon hyötyä siitä, että kuvaaja osasi rentouttaa tilanteen jutustelulla ja toisaalta ohjata selkeästi. Kunnollisella mallinohjauksella saa kokemattomastakin mallista hyvin irti, ja itseluottamus toki kasvaa kuvausten aikana, kun malli saa kokemuksen siitä, että osaa.

Kuvasimme parikuvia Turun Ruissalossa kahdessa erilaisessa ympäristössä. Rannalla ja metsässä. Vaikka puhunkin kesäisistä kuvista, ne on itse asiassa otettu jo toukokuussa. Meille sattui kuitenkin oikein kaunis ja lämmin päivä, joten kesäisiltä nämä todella näyttävät. En ole aivan varma, tuliko idea kuvauspaikasta alunperin meiltä vai Villeltä. Se sopi kuitenkin aivan täydellisesti meidän parikuvauksellemme, sillä kummatkin miljööt, ranta ja metsä, ovat minulle ja miehelleni hyvin tärkeitä, olleet kummallekin lapsuudesta saakka. Uskon, että myös se auttoi eläytymään kuvissa.

Kuvattiin parikuvia sitten oman puolison kanssa tai toisen mallin kanssa, niihin usein halutaan aitoa tunnelmaa. Pariskunnalta tunne toki löytyy luonnostaan, mutta kokemattomalla mallilla saattaa olla vaikeuksia sen tuomisessa kameran läpi. Kokeneiden mallien kesken taas tunnettakin saattaa olla helpompi imitoida ja luoda siinä hetkessä. Toisaalta jonkin tasoista kemiaa on varmasti hyvä olla ihan luonnostaankin, jotta saadaan aidon näköisiä kuvia. Molemmissa tapauksissa on siis varmasti omat haasteensa. Koska näissä meidän kuvissamme on oikea aviopari, tunnetta ei tarvinnut näytellä, mutta tietysti kuvaaja joutui tekemään hieman hommia saadakseen tunteen esiin myös kuviin.

Kuten aina, myös parikuvauksiin mennessä, kannattaa miettiä tarkkaan, millaisia kuvia haluaa. Millaiseen käyttöön ne tulevat ja miten intiimejä niistä haluaa. Kuvauksissa tunne saattaa viedä mennessään, mutta olisi todella ikävää todeta jälkeen päin, että oikeastaan mitään käyttökelpoista ei tullutkaan. Näin voi käydä esimerkiksi siksi, että jokaisessa kuvassa pussaillaan, eikä sellaista kuvaa haluakaan laittaa profiilikuvaksi Facebookiin tai tauluksi seinälle. Toisaalta taas liian viralliset kuvatkin saattavat jäädä käyttämättä, jos kuviin haluttiin tunnetta näkyviin. Tätäkin asiaa kannattaa miettiä etukäteen, ja kertoa ajatuksensa myös kuvaajalle.

Tässä vielä näin mallin näkökulmasta kiteytettynä omat vinkkini onnistuneisiin pariskunta kuviin:

  • sopiva kuvaaja, joka osaa rentouttaa tilanteen ja ohjata malleja
  • tunnelmallinen miljöö, mieluiten sellainen, joka on pariskunnalle jollain lailla merkityksellinen ja auttaa virittäytymään tunnelmaan
  • huolellinen suunnittelu, miettikää missä haluatte julkaista kuvia, kuinka virallisia tai intiimejä niiden halutaan olevan

Millaisia ajatuksia teillä muilla on aiheeseen liittyen? Lisäisitkö tuohon listaan vielä jotain?

Rakkaudentäyteistä helmikuuta kaikille lukijoille!

– Venla